Selailin Tuulimäen puutahan sivuilta omenalajikkeita, ja silmiin osui maininta Iisalmen ihmetammista. Suoraa lainausta:
"Iisalmen ihmetammen historiaa
Iisalmessa hyvin menestyvien tammien alkuperä ratkesi syksyllä 2007 kun Ulla-Maija Säisä otti yhteyttä Iisalmen Sanomiin ja kertoi tammien alkuperän tarinan.
Iisalmelainen luotsi Pekka Huttunen, Ulla-Maijan ukki, työskenteli Kärkkäinen&Huttunen puutavaralaivassa, joka vei 1900-luvun alussa puuta Pietariin. Eräällä reissulla hän toi tullessaan tammenterhoja, joista kasvoi useita puita Huttusten kodin pihaan Karjalankatu 5:een. Viisikymmentäluvulla tammet olivat jo niin isoja, että kolmesta tammesta yksi piti kaataa. Sen puuaineksesta tehtiin Ulla-Maija Säisän kotiin tammipöytä.
Jäljelle jääneet kaksi isoa tammea osoittautuivat perimältään erittäin kestäviksi. Iisalmen kaupunki lisäsi niiden terhoista taimia jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Näistä taimista on kasvanut Iisalmeen maailman pohjoisin tammikuja paloaseman edustalle.
Kestäviä pohjoisia kasvikantoja keräävä ja lisäävä Tuulimäen puutarha aloitti Iisalmen ihmetammen lisäyksen 90-luvun alussa ja suurimmat taimet ovat jo puistopuukokoisia, yli kolme metrisiä. -Olemme kasvattaneet yli neljäsataa isoa tammea ja yksikään ei ole paleltunut, kertoo puutarhuri Virpi Virolainen. -Myöskään asiakkailta ei ole tullut raportteja tammen paleltumisista."
Ja me kun ollaan luultu että tuo meidän pihan tammi olisi ihmetammen poikanen, mutta on tuo kyllä vanhempi kuin kolmekymmentä vuotta. Voihan se silti olla samaa sukua, ajalta ennen kuin niitä on varsinaisesti lisätty. Iso ja ilmeisen kestävä se kuitenkin on, ei ole palelluttanut oksan kärkeäkään koskaan. Ja nyt se on jo pudottanut lehtensä, aika aikaisin edellisiin syksyihinkin verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti