lauantai 30. kesäkuuta 2012

Barlowin perhe


Niin. Olenko joskus kertonut että tykkään hulluna kerrottukukkaisista akileijoista? Erityisesti näistä joissa ei ole niitä kannuksia vai mitä joutsenenkauloja ovatkaan. Liekö kaikki sellaiset sitten joitain Barloweita, enpäs tiedä, mutta tässä joukossa heitä ainakin on useampia. On mustaa ja sinistä ja valkoista, ja sitten nuo hurmaavan ihanat sisarukset Nora ja Christa. Ja taitaa näitä olla olemassa enemmänkin kuin vain nämä, ainakin sellainen viininpunainen vilahti jossain blogissa. Täytyykin alkaa tutkiskelemaan asiaa ja metsästelemään puuttuvia. Olisipas upea näky jos jossain kukkapenkissä olisi oikein paljon erilaisia näitä. Onhan tuossa toki jo jonkunlainen kokoelma, täytynee Christakin muuttaa muiden seuraan, se raukka asuu yksin viereisessä penkissä.



Tässä vielä lähempi kuva siitä kauanodotetusta vihreäkukkaisesta tulppaanista (muistaakseni Evergreen). On aika tanakka ja korkea, kukkii myöhään ja toosi pitkään (ainakin näillä keleillä) ja sopii oikein hyvin kirjavalehtisen kanukan, ranskantulikukan ja akileijojen seuraan. Osassa kukista on hauskasti punertavat terälehtien reunat, onkin paljon kivempi kuin kokonaan vihreä kukka. Toivotaan pitkää ikää heillekin!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Ompputarha II



Tänään meille muutti seitsemän omenapuuta: Kainuun Huvitus, Kersti, Saksan Sokeri, Oulun Jätti, Wilman Punainen, Kunnaksen Kaneli ja Iso Vihree. Kukaan niistä ei ole kääpiöpuu, joten jätettiin niille jokaiselle iiisosti tilaa kasvaa suuriksi. Työnjohdollisissa tehtävissä omppupuiden istutusta vahtimassa meni reilu kolme tuntia. Sää oli pilvipoutainen ja lämpötila kymmenen asteen nurkilla. En tuntenut itseäni yhtään ylipukeutuneeksi toppahousuissa ja villalapasissa.. Mutta voi kuinka hienoa: siinä ne puut nyt nököttää mäessä tienvarressa. Niin on kaikki ku pitääkin tukikeppejä myöten. Ehkä vielä ne myyräsuojat tuonne tyvelle voisi asentaa sekä sitoa puut tukikeppeihin. Muutaman vuoden päästä meillä on upea omenakujanne (vai voiko sitä kujanteeksi sanoa jos on vain yhdellä puolen tietä?), sekä sen vieressä pisteaita ja koko tien pituinen "niittykukkapenkki" - oottakaapas vaan!

Tuntuu että oishan sitä voinu samoilla tulilla istuttaa ne kolmesta viiteen päärynääkin jotka odottavat pääsyä talon taakse tien varteen, mutta oon kyllä niiiiiin ytimiä myöten jäässä ettei millään kykene. Ja luulen että istuttajallakin on selkä jo rasittunut yhden päivän tarpeiksi, joten jätetään suosiolla vaikka huomiseen. Niin ja tulihan sitä omppupuutarhalta vähän muutakin istutettavaa ostettua, niillekin pitää paikat keksiä ja tehdä, voi mua.. Onneksi olivat luomutaimet niin turkasen kalliita että raja oli pakko vetää johonkin. Ehtii tänä kesänä tehdä jotain muutakin kuin istutella taimia..

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Pari tuttua ja yks outo


Say hello to Christa Barlow! Christa on ehkä kaikista tähän asti tapaamistani akileijoista kaunein. Aika monta kukkaa on yksi parivuotias taimi saanut kehitettyä, mutta paljon on vielä vara runsastua moniin muihin akileijoihin verrattuna.

(Höh kun ei lähikuvien ottaminen onnistu kun ei saa laittaa mahaa kyttyrälle..)

Ja mikä se onkaan tämä herkkuherkku.. Aika huikean hieno yhdistelmä: ihanan vaaleansininen matala iiris (kukahan lie..) purppurakeijunkukan ja rönsyakankaalen vieressä. Täytyy olla tyytyväinen että ihan vahingossa tulee suunniteltua näitä niin hienoja kokonaisuuksia, ettei niitä osaisi edes suunnitella jos tarkoituksella yrittäisi.



Ja sitten tämän kesän seuraava mysteerikukka. Mikä on ihan matala keltakukkainen kukka, jolla on hopeisenvihreät pienet pihlajanlehdennäköiset lehdet??

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Reuhahdus




Joka paikassa on hirrween vihreää ja rehevää, kukkeaakin. On käynyt ryöpsähdys ja reuhahdus. Mutta: nyt ei saa kitkeä, ei saa leikata nurmikkoa, ei saa myöriä ja myllätä seuraavaan melkein neljään viikkoon. Ja se on lääkärin määräys, joten toteltava kait on. Nurmikonleikkaajia löytyisi ehkä muistakin, kunhan nuo puolisääreen yltävät kasvustot joskus kuivuu niin paljon että leikkurilla voi ajella.

Viljelyksetkin saavat pärjätä omillaan. Mansikan rivivälit villiintyy, penkit odottaa kitkemistä. Vattumaalle olisi rakennettava rivivälit, eli kivet pois, mullan tasoitus ja rivivälikasvien kylvö. Ja yksi vatturivi on vielä istuttamattakin. Viiniköynnöksille on penkit vedetty, seuraavaksi pääsee istutushommiin - kunhan pääsee - ja kankaan laittoon. Omppurivejäkin on alettu kattamaan kankaalla, homma on vaan pahasti kesken. Lisää omppuja + muita puita on varattu, pitää käydä hakemassa, istuttaa, samoin uudet päärynäpuut jajaja.. Onhan hommaa. Onneksi saan Miehen tekemään edes joitain noista viljelypuolen hommista.

Kasvihuoneeseen on kasvanut katto. Paprikat on istutettu ja muutama tomaatti. Vielä olisi kurkut, melonit, loput tomaatit ynnä muut odottelemassa että joku poraa ämpäreihin reikiä. Se ei liene liian raskasta hommaa sairaslomalaiselle?

Onkohan jo liian myöhäistä kylvää porkkanaa?

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Hiukan hyötykasveja


Kasvimaalla ei oikeastaan vielä ole muuta kuin valkosipulit. Muutaman kyssäkaalintaimen istutin testimielessä biohajoavaan muovikatteeseen, ja päälle laitoin harsosta tunnelin. Jotenkuten ovat siellä viihtyneet. Maissinkasvatus on vaan niin vaikeeta.. Tänä vuonna sain siemenet itämään oikein hyvin, mutta esikasvatuksen aikaan kissat söi puolet maissipellosta, ja piti siirtää taimet ulos. Se tuli tehtyä ehkä vähän liian aikaisin, nyt näyttää siltä että hengissä ehkä ovat mutta minkäänlaista kasvua tai vahvistumista ei ole havaittavissa. Kesäkurpitsat ja sipulit olisi tarkoitus myös laittaa biokalvoon, ja porkkanankin voisi jo kylvää kunhan saisin vähän noukittua nuita juolavehnän juuria vähemmäksi.


Kasvihuone on saanut kaksi kattopleksiä paikalleen, juhuu! Virittelin sisälle harsoteltan, jonka alla muutama kirsikkatomaatti asuu sangoissa. Tänä vuonna suurin haaste (katottomuuden lisäksi) kasvihuoneessa on ollut vesi, jota lainehtii lattialla ja istutuskaukaloissa. Kasvihuoneen pohjalla on allasmuovi estämässä juolavehnän invaasion alakautta, ja hyvin se pitää myös yläpuolelta tulevan veden paikallaan.. Ja sankojenmetsästystä on kuulkaa harrastettu, olen umpikyllästynyt kasvusäkkeihin, ja päätin laittaa taimet vaihteeksi sankoihin kasvamaan. Vaan miten kalliita ne onkaan, pari euroa kappale. Tarviisin noin 50 sankoa, plus mullat, joooo..



Viiniköynnöskepakot ovat alkaneet herätä henkiin muoviteltan suojissa. Silmuja pukkaavat jo melkein kaikki kepit, ja taimena tulleet on venähtäneet jo aikamoisesti pituutta. Ensi viikolla olisi tarkoitus istuttaa viinit avomaalle, tai ainakin päättää mihin kohti heidät sijoitamme. Tärkeä päätös, onhan ne sitten paikallaan seuraavat montakymmentä vuotta. Toivottavasti.



Hedelmätarhassa näyttää paikoitellen hyvinkin kukkealta. Noin seitsemänvuotias Sinikka on vihdoin päättänyt alkaa kukkimaan, useammansadan kukan voimin, ja kun vieressä on toinen luumupuu kukassa niin toivottavsti saadaan syödä tänä kesänä luumuja. Omenapuu(t) aloittelee kukintaa (yksi on puu, ja loput yhdeksän pelkkiä pupunsyömiä rankoja, mutta onneksi niissä säästyi muutama kukkaterttu..), ja Olga-parkakin kukkii hyvin kauniisti ja odottelee että jos jostain tulisi joku pörri jolla olisi päärynänpölyä takajaloissaan. Jos vaikka sitten ensi kesänä niitä päärynöitäkin saataisiin kun nuo uudet puut on vähän kasvaneet (ehkä ne pitäisi jo istuttaa..).


torstai 7. kesäkuuta 2012

Viime viikolla aarreaitan takana





Viime viikolla aarreaitan takana paistoi vielä aurinko. Kaikki kukat kukki ihanasti, pörrit pörisi ja vaahterantaimet ja muut rikkaruohot oli vielä pieniä. Tahitinarsissit oli jo vähän ohimenneitä, helmilijat parhaimmillaan, lemmikit levittäytyneet laajaksi matoksi, kreikantulppaanit nupulla ja ihanaakin ihanammat nuokkutähdikit (piti luntata kahden vuoden takaa keitä he tarkalleen olivatkaan..) ihanimmallaan.

Nyt on tullut vettä, vettä ja vielä lisää vettä. Joka paikka on vihreää ja keltaista ja ruskeaa ja märkää, etupihan punaiset tulppaanit suurimmaksi osaksi maassa pitkällään. Eiköhän tuota vettä ole jo saatu alkukesän tarpeiksi, nyt vähän lempeää lämpöä kiitos, niin innostuu hyötykasvitkin kasvamaan.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Punaisia tulppaaneja


Syksyllä iski joku mikälie mielenhäiriö, ja innostuin hankkimaan punaisten tulppaanien sipuleita. (Tai no kylläpä tiedän mistä se johtuu: keltaisesta talosta..) Nyt punaiset oikein hehkuu koleassa alkukesässä. Couleur Cardinal (yllä) on oikein kaunis, tulppaaninnäköinen tulppaani. Tykkään tuosta hieman kaksivärisestä kukasta kovasti. Aladdin (alla) on oikein naminami liljatulppaani. Kovin on pysytellyt supussa, mutta eiköhän kelit tästä vielä lämpene ja päästään näkemään Aladdin myös hieman avonaisempana. Kivat vaaleat (onneksi ei keltaiset) reunukset, ja näyttäisi oikein superhyvältä ympäröitynä valkoisella Thalia -narsissilla.



Black Hero (yllä) ei ole ollenkaan niin black kuin sipulipussin kuva taikka nimi antaisi ymmärtää. Ei edes kovin tummanpunainen, osalla kukista on terälehtien kärjissä ihan rehellistä keltaista. Kukat kerrotut ja raskaat, osa ihan nuokkuu alaspäin kun ovat niin painavia. Tämän kaverina samassa paketissa myytiin kerrottua vaaleanpunaista Finolaa, mutta ainakaan tällä kertaa kukinta-aika ei osu yksiin, Finola on vasta availemassa nuppujaan. Miranda (alla) on niin silmiinsattuvan oranssinpunainen ja voimakkaasti kerrottu että huhhuh! Väri on niin hehkuvan loistava, että kuvatkin melkein palaa puhki. Tämän aion siirtää tai istuttaa samanlaisia keltaisen seinän viereen.



Löytyypä muitakin värejä kuin vain punaista. Vaaleanpunaiset ripsureunaiset Cool Crystalit (yllä) näyttää jotenkin vaisuilta punaisten seassa vaikka kovin röyhelöisiä ja erikoisia ovatkin. Syksyn viimeisestä sipulialesta hankitut Blushing Apeldoornit (alla) pääsevät oitis suosikkilistalle. Niin on upea tuo monisävyinen väri, ja toivottavasti muiden apeldoornien tavoin ovat myös pitkäikäisiä.


Nyt odottelen jännityksellä mistä ne vihreät tulppaanit putkahtaa vai putkahtaako mistään.. 

(Osa kuvista Neitin, kiitti!)