torstai 30. huhtikuuta 2009

Kaikki pienet alut

Sipulit karkkilaatikossa maahan upotettuna. Onkohan ne syötävää mallia..? Narsissit ja skillat kurkkimassa paksun lehtikerroksen alta. Olen miettinyt istutinko juuri tuohon kohtaan syksyllä sipuleita, ja tullut siihen tulokseen että en välttämättä. Eli on toivoa että muitakin yllätyksiä pihasta löytyy! Syksyllä istutettu sinivuokko - ihan varmasti on hengissä! Kukkiva kylmänkukka on bluffia, ostin sen puutarhamessuilta.. Raparperin ruttuiset lehdet valmiina ponkaisemaan maanrajasta. Akileijakin on tullut esiin. Ja mikä ihme tuo punanuppuinen pensas on, ei kait vaan näsiä?

Kaikki nämä ja muutamat muut pienenpienet maastanousijat ja aukeilevat silmut joudun jättämään kasvamaan ilman valvontaa muutamaksi päiväksi. Palaan reissusta maanantai-iltana, ja arvatenkin ensimmäinen homma kotiinpaluun jälkeen on kiertää koko piha ympäri ja tutkia mitä kaikkea on poissaollessa tapahtunut. Toivottavasti paljon uutta ihmeteltävää on ilmestynyt, eikä kukaan ole vielä ole kukkinut niin että jää kokonaan näkemättä.








Huomaan muuten että talven käytössä ollut pieni ja kevyt Panasonicin pokkarikamera ei ole kovin hyvä lähikuvien ottamisessa. Jotenkin ei ymmärrä että täytyy tarkentaa ihanihan lähelle. Täytyy alkaa taas totuttelemaan astetta jytympään Canoniin..

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Vehreä Itä-Suomi

Tunnelmia viikonlopun puutarhanäyttelystä.

Ihana jykevä kaariportti-köynnöstuki. Tällaisen voisin tilata omaankin pihaan, vaikkapa ruosteisesta harjateräksestä tehtynä..


Varaslähtö kevääseen. Kohta kirsikat kukkii oikeastikin. Toivottavasti niitä löytyy täältä meidän uudeltakin pihalta.


Tämä paviljonki oli ihanasti erilainen. Voittaa mennen tullen ne punertavat puiset kangaskattoiset rakennelmat. Tämänkin voisin laittaa haavelistalle. Ja viiniköynnökset kiipeilemään katolle..


Pakkasenkestävä banaani oli aivan uusi tuttavuus. Ehkä menestyisi jossain viherhuoneessa tai vastaavassa.


Tässä on vähän jalostettu kukkia kottikärryssä -ideaa. Täytyyhän meiltä täältä jostain löytyä joku härveli mihin voi istuttaa kasoittain kesäkukkia..


Puhuttelin pitkään myös rungollisia laventeleita, mutta maltoin lopulta jättää ne ostamatta. Jotain pientä kuitenkin mukaan tarttui, niistä ehkä juttua myöhemmin..

Omalla pihalla lumet sulaa silmissä ja maasta nousee jo sipulikukkien kellanvihreitä piippoja. Ihanaa!

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Työtä riittää

Nurmikko kiertää koko talon. Seinän vieressä kaistale hiekkaa, vieressä kitukasvuista nurmikkoa ainakin muutaman metrin verran. Voiko olla mitään tylsempää.. Siispä tähän terasseja, kukkia ja kiviä, kitoos!


Kaikki on vielä niin ruskeaa, kuolleen näköistä. Aitan nurkalla kasvoi kultapalloja. Juuressa ei vielä näy elämän merkkejä. Kyllä ne sieltä. Ja ehkä täältä löytyy jotain muutakin.


Aarreaitan takana, vaahteran juurella pilkistää jotain vihreää. Iiristä, päivänliljaa? Vielä en ala arvailemaan kumpaa vai onko lie kumpaakaan. Tähän tulee iiiso värikäs perennatarha. Vähän vaatii raivaamista ensin, mutta joskus..


Vaahterakoivun juurella kukki loppukesällä akileijat. Nyt maasta nousee jotain ihan pientä, joka ei näytä akileijalta. Voin olla tietysti väärässäkin. Mielenkiinnolla odottelen mitähän se on. Tätäkin aluetta voisi vähän laajentaa, paitsi että koivun juurellahan ei juuri mikään kasva. Katellaan ja mietitään..


Navetan seinustalla on ainakin tarha-alpia, asteria ja ukonhattua. Ja toivottavasti vielä jotain muutakin. Paksu lumikerros peittää sitä penkkiä, mistä loppukesällä löysin pioninlehtiä.. Elämme jännittäviä aikoja.


Talo ja piha on ollut emännättä ainakin viisi vuotta, joten kukkapenkit on päässeet vähän heinittymään. "Tukikeppejä" törröttää siellä täällä, ehkä niiden juurelta voi jotain puutarhakasveja löytää.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Helppoa perunanviljelyä


Viime aikoina olen lueskellut hyötykasvikirjoja. Siitä onkin aikaa kun meillä on viimeksi "viljelty" jotain muuta kuin herneitä, tomaatteja tai kurkkuja, perunoita ei koskaan. Hyvä hyötytarha -kirjasta löytyikin oivat ohjeet perunanviljelyyn:

"Perunaa voi viljellä myös lyhyeksi leikatulla nurmikolla. Maata ei käännetä eikä lannoiteta, vaan siihen kaivetaan perunanmentävät kolot. Idätetyt perunat pannaan koloihin ja ne peitetään 2-3 cm:n multa- tai hiekkakerroksella. Koko alue katetaan 10-15 cm:n paksuisella kerroksella niitettyä heinää tai ruohosilppua. Kun heinä on viikon päästä laskeutunut ja kuivunut kasaan, koloperunat tarvitsevat toisen samanlaisen erän tuoretta ruohoa tai muuta kateainesta. Monivuotisten kasvien juuret maatuvat koloperunamaalla itsestään."

Tai vieläkin helpompaa:

"Lyhyeksi leikatulla nurmikolla voi kokeilla perunanviljelyä käyttäen katteena heinän lisäksi sanomalehtiä. Idätetyt perunat asetellaan peräkkäin riviin 20-30 cm:n välein; niille ei tarvitse tehdä koloja. Paksuja sanomalehtiä pannaan rivien kummallekin puolelle niin, että perunat juuri ja juuri jäävät näkyviin. Niiden päälle tuodaan 30 cm:n kerros tuoretta pitkää heinää, jossa voi olla mukana myös olkea. Perunamaa kastellaan läpikotaisin. Perunoilta menee hieman enemmän aikaa paksun katteen puhkaisemiseen, mutta sato valmistuu samassa ajassa kuin tavanomaisessa viljelyssä. Sadonkorjuun aikaan kate on jo niin lahonnutta, että perunan nostamisessa päästään hyvään alkuun vetämällä varsisto juurineen ylös. Suurin osa sadosta on mullassa puhtaana aivan maan pinnalla. Syvään kasvavilla lajikkeilla osa mukuloista saattaa olla maan alla. Ne on helppo harata kuokalla esiin."

Joten nyt vaan pottua viljelemään. Pari kysymystä tulee kylläkin mieleen..

Onkohan turvallista käyttää sanomalehtiä maassa ruuan vieressä. Eikös niissä väriaineissa ole raskasmetalleja tai jotain. Ainakin Savon Sanomat on nykyään kauhean kirjava, väriä on niin paljon että harkitsin pitkään teenkö siitä edes taimipurkkeja. Tein kuitenkin.

Hävittääköhän tuollainen viljelytapa myös juolavehnän.. Voisihan kuvitella että jos leikkaa tuolta meidän pellosta "nurmikon" eli juolavehnät lyhyeksi ja laittaa päälle paksun katteen juolat vähitellen häviäisi kokonaan. No, ainakin vähentyisivät. Kirjassa kylläkin sanotaan että peruna ei pysty kilpailemaan juolavehnän kanssa, mutta joku toinen taas väittää että juolan saisi vähenemään viljelemällä juuri perunaa.. Ottaa näistä nyt selvää. Ei kait auta kuin kokeilla.

Siikliä ei saa siemenperunana näköjään mistään. Sen sijaan kaupassa on Siikliä kilon pusseissa.. Mutta siemenperunathan pitää olla tarkastettuja. Ehkä jätänkin Siiklit kauppaan, tai sitten keitän ja syön ne.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Taimikasvatusta

Ensimmäinen taimilähetys on saapunut. (Siis minunhan ei pitänyt hankkia mitään ennen kuin istutuskuopat on kaivettu, mutta..) Parempi olla liikkeellä hyvissä ajoin ettei jää kokonaan ilman. Kannattaa aloittaa tärkeimmistä, eli tässä on nyt mansikoita ja vadelmia, sekä yksi luumupuu..

Vähän olivat taimet matkalla kärsineet. Paketti oli laitettu matkaan torstaina, mutta tieto paketin saapumisesta tuli vasta maanantaina. Joutuivat raukat viettämään viikonlopun pimeässä pahvilaatikossa.


Osa mansikoista pääsi pitkän liotuksen jälkeen multiin. Loput odottelee että hankin jostain lisää purkkeja sekä multaa. Yrtitkin on jo laitettu kasvamaan, ja monenlaista muutakin. Paprikat, kurkut, melonit, sekä ananaskirsikkaa ja kääpiösamettikukkaa.


Ja tietysti tomaattia. Ai sitä tuoksua! Näitä ei malta olla hypistelemättä. Nyt vaan odotellaan lumien sulamista että päästään kasaamaan kasvihuonetta.


Pihaltakin bongasin jo jotain (muutakin kuin mansikanlehtiä).

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Jo vihertää

Jotain vihreää kurkistelee kuihtuneiden nurmiheinien joukossa. Siinä muutaman neliön alalla mikä lumen alta on jo paljastunut..


Mansikanlehtiä. Neljä kappaletta. Ja ihana auringonpaiste! Kyllä se kesä tulee!

torstai 9. huhtikuuta 2009

Havaintoja harmaana päivänä

Outoa. Vaikka päivä on välillä aurinkoinen, niin heti kun menen kameran kanssa pihalle onkin ihan harmaata. Ja oikein kylmä tuuli..

Onkohan tämä jonkinlainen kukkapenkinreunus? En muista viime kesänä tässä kasvaneen mitään varsinaisia kukkasia. Kohtahan se nähdään.. Noita samaisia betonijärkäleitä on vino pino jäljellä. Niistäpä taidan tehdä kasvihuoneelle kunnon perustukset.


Makuuhuoneen ikkunan edessä kasvavan tammen juurelta löytyy verkkoviritelmä. En oikein tiedä miksihän se siihen on viritetty. Ehkäpä on yritetty pitää tammi aisoissa? Tai puput ja myyrät loitolla tyveltä? Toisaalta verkko ulottuu korkeimmillaankin vain 30 cm:n korkeuteen.. Samanlainen verkko löytyy myös vieressä kasvavan kirsikan (ehkä se on kirsikka, ainakin samannäköinen kuin kirsikkapuu meidän vanhalla pihalla) juurelta.


Ettei kävisi liian harmaaksi: Vielä pari kuvaa edellisen postauksen vaahterakoivusta kesäasussaan. Molemmilta puolilta.


keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Hybridi

Keskellä pihaa, navetan edessä kasvaa pihakoivu.. eikun siis vaahtera.. tai hetkinen, tämähän on molemmat.. Samassa nipussa kasvaa kaksi runkoa molempia.


Ylhäällä vaahterakoivun koivunoksassa kasvaa kääpä. Onko se siis merkki lahosta? Pitäisikö koivu turvallisuussyistä kaataa, ettei se jonain kauniina kesäpäivänä rojahda pihalla leikkivien lasten päälle? Metsässä lahoja puita törröttää pystyssä paljon, usein kuuluu rytinää kun niitä siellä kaatuilee omia aikojaan. On ne kyllä ulospäinkin jo tosi lahon näköisiä, tämä ei yhtään.


Toisesta koivunrungosta törröttää nysäoksa, joka päättyy tällaiseen mielenkiinoiseen kasvustoon:


Tämä oksa on onneksi ohut ja sen verran matalalla, että sen voi helposti sahata pois, ja sitten näkee miltä sisukset näyttää.

Meillä on paljon vanhoja puita, joita olisi ihana säästää pihassa. Jos vaan tietäisi että ne ovat terveitä ja turvallisia. Täytyy varmaan kutsua joku arboristi tutkimaan puiden kunto. Isot puuthan on arvotavaraa ja kuuluvat ehdottomasti maisemaan.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Tähän

Aarreaitan takana, vaahteran juurella helisee ensi keväänä lumikelloset.