sunnuntai 25. elokuuta 2013

Musta se on musta


Ainakin mustin musta mitä tähän asti oon kukissa nähnyt. Orvokki 'Black Star', ihan itse kasvatettu (kuva tosin melko huono, mutta ainoa jossa väri näyttäytyy lähes oikeana). Hyvänä kakkosena mustien listalla on kurjenmiekka 'Black Form', sekin oli osittain ihan musta ja samettinen, mutta siinä oli enemmän selkeetä tummaa violettia kuin tässä orvokissa. Sen sijaan musta orvokki 'Black Delight' oli lähinnä vaan violetti, eikä edes kovin tummanvioletti. Vielä on testaamatta yksi musta orvokki, 'Black Jack', sen siemeniä pitäisi jostain kätköstä löytyä, ja ne voisikin kohta kylvää.

Musta tämä on ihan punainen: pioniunikko 'Seriously Scarlet' (luulisin..), kuivattelemassa aamuauringossa.



Musta meillä on tähän aikaan vuodesta näitä muitakin ihkuja värejä, oranssia ja vihreetä. Musta sininenkin on ihana, kunnon sinistä en vaan tähän hätään löytänyt, ruiskaunokit ehkä lähimpänä, mutta kuvissa ne näyttää jotenkin valjuilta. Ja ihme ja kumma, meidän pihasta ei tällä hetkellä löydy yhtään keltaista kukkijaa (paitsi syysmaitikat nurmikolla), vaikka musta nekin voisi hienosti sopia näihin muihin väreihin ja loppukesän valoon.

lauantai 24. elokuuta 2013

Noita porkka


Onneksi niitä on vain 19 aaria.. Kävin nykäsemässä muutaman porkkanaisen näytiksi. Violetteja otin eniten, keltaisia vähiten, ja oranssejakin jonkun verran. Naatit pois jo pellolla, ja porkkanoille hellä esipesu painepesurilla.




Puhtaat porkkanat pääsee keittiöön. Päät pois, ja porkkanat pinoon. Hauskoja nuo violetit, kun ei ne olekaan "läpivärjättyjä" :o) Sitten laitettiin porkkanat Nicer Dicerilla silpuksi, kaveriksi kesäkurpitsa, koko joukolle oliiviöljykylpy, niskaan suolaa ja pippuria ja uuniin. Ai namnamnam!


Illan ohjelmassa on porkkanahillon tekoa.. Täytyy yrittää kokeilla minkälaista sössöä siitä tulee, ja sitten miettiä mihin kaikkialle sitä voisi käyttää. Mietitään myös miten muuten porkkanat voisi säilöä talveksi, ja sama homma kesäkurpitsan kanssa. Ideoita?

tiistai 20. elokuuta 2013

Ne lisääntyy


Viinitarhassa oli viisitoista elävää asukasta talven jäljiltä. (Eikä muistella ollenkaan sitä, että niitä istutettiin viime vuonna 36 kappaletta..) Kesän edetessä kaksi kuollutta heräsi henkiin. Ne molemmat oli vartettuja taimia, ja henki pihisi vielä perusrungossa, joka siis punkeutui maan pinnalle versojen muodossa. Eihän ne tietenkään tee (hyviä) rypäleitä, eikä niiden tietenkään saa antaa kasvaa. Mutta minäpä kapinoin, katotaan mitä niistä tulee.. Taimia siis yhteensä 17.


Kuolleiden kepakoiden tilalle on naapuripuskat kasvattaneet lonkeroitaan. Viiniköynnöstä on kirjan mukaan vaikea lisätä pistokkaista (joku voi olla eri mieltä), helpommin lähtee taivukkaista. Niinpä kiskoin kuivat kepakot juurineen pois, ja ankkuroin tilalle pitkiä versoja nivelkohdistaan. Tämän jälkeen taimia olikin 24. (Ja laitanpa ne tähän itselle muistiin: 1: zadviga, zi-ag, liag, li-zi, dovga, scan, *scan, 0, *hasanski sladki, hasanski sladki, sukribe, zilga. 2: *zadviga, 0, 0, 2 x perusrunko, *scan, 0, 0, *sukribe, 2 x sukribe, zilga. 3: 0, *summersweet, summersweet, 0, 0, 0, somerset seedless, 0, 0, 0, *hasanski sladki, hasanski sladki.)


Yksi kepakko oli vähän tiukemmassa, ja kun sain sen ylös, huomasin että sekin yritti kasvattaa uusia versoja perusrungosta. En kuitenkaan yrittänyt istuttaa sitä uudelleen, julmuri.. Mulla on toisaalla vielä yksi Zilga ja purkissa se Fabel, joten kunhan nekin saan maahan asti, "taimia" jää talvehtimaan 26. Sitten keväällä lasketaan ne uudemman kerran :o)


Kaikkien muiden puutarhaihmisten tavoin minäkin kokeilin tänä kesänä lisätä kasveja pistokkaista. Taisi olla ensimmäinen kerta, muttei missään nimessä viimeinen! Napsin juhannuksen tienoilla vauvavaaleanpunaherukasta muutaman (4) versonkärjen, nyt yksi on jo juurtunut kunnolla ja sen voisi istuttaa maahan. Muut kolme tekee juuria nekin. Toinen loistavasti onnistunut kokeilu oli laventeli. Harmi vaan kun se on niin talvenarka, ettei voi olla varma että on monivuotinen ilo. Aion siitä huolimatta istuttaa ne tuohon tienvarren rinteeseen hiekkamaahan, siinä ne vois talvehtiakin jos jossain.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Taittoydinherne ja maissi


Kerrankin meillä on rittävän iso hernepenkki. Melkeinpä voisi sanoa että liian iso.. Metrejähän siinä oli lähes neljäsataa, herneitä kylvettiin kilon verran, ja kasvustoa on melkoisesti. Mitään tukikeppejä tai muita systeemejä ei olla noin isolle alalle viritelty, isot rikkakasvit toimittavat tukikeppien virkaa :o) Haluttiin ehdottomasti kasvattaa taittoydinhernettä, siinä kun on pieni hukkaprosentti koska herneet syödään kuorineen, ja kuoret on meheviä eikä niin lituskoita kuin sokeriherneillä. Oikea namiherkku siis!


Ensin yritettiin etsiä Sugar Bonia ympäri maailmaa, ja löydettiin niinkin läheltä kuin Ruotsista Lindbloms Fröltä, ja vielä luomuna. Harmi vaan että se oli loppuunmyyty. Toinen lajike heillä oli Delikett, joka ei ollut luomua. Sitten alettiinkin metsästää jos jostain saisi Delikettiä luomuna. Metsäsätys ei kuitenkaan tuottanut tulosta, ja kun tilattiin muita luomusiemeniä MolesSeedsiltä, niin laitettiin samaan pakettiin tulemaan myös Delikettiä, ei-luomuna. Taittoydinherne ei ole siinä listalla joka kertoo mitä tavanomaisesti viljeltyjä siemeniä saa käyttää luomussa (listalta löytyy kyllä sokeriherne, silpoydinherne ja salaattiherne), joten meidän piti hakea lupa käyttää tavanomaisesti tuotettua lisäysaineistoa luomuviljelyssä.


Ja siinä sitä satoa nyt on! Säilöisin näitä koko talven tarpeisiin, jos tietäisin miten. No tiedän että ryöpätään ja pakastetaan, ja niin tekisinkin jos meidän pakastimet ei olisi ääriään myöten täynnä marjoja. Kuivattaakin ehkä voisi, ja täytyykin että saadaan siemenet ensi kesälle. Voikohan herneitä säilöä vielä muilla tavoilla..? Tai mitenhän niitä voisi jatkojalostaa..? Asiakkaat ei ole meidän herneitä oikein vielä löytäneet, pitäisi varmaan osata kaupata ravintoloille. Mutta tämä nyt oli tällainen kasvatuskoe tänä kesänä, nyt tiedetään että onnistuu ja voidaan suunnitella jatkossa tarjonta kysynnän mukaan.


Meidän maissipeltokin tuottaa satoa, vaan mistä sen tietää milloin maissit on kypsiä? Parta ruskettuu, tähkän pää tuntuu pyöreältä, jyvät on pulleita mutta niin vaaleita, että voiko nuo olla vielä valmiita.. Vai onko se lajikekysymys vai mikä, mun mielestä maissin kuuluu olla keltaista eikä tuollasta haaleenvaaleeta.

torstai 15. elokuuta 2013

Menin ulos

Näytti nätiltä, puolipilviseltä ja välillä melkein aurinkoiseltakin. Oikeasti ripsuttelikin vettä ja tuuli oli niin kova että pitkien varsien päässä olevat kukat huojui ihan villinä. Ja oli niin hämärääkin taas, ja kylmää. Eikä nuo värit toistu kyllä yhtään oikeina..

Tällä hetkellä tykkään mm. tästä yhdistelmästä:


lilja 'Salinas', tähkätädyke 'Christa' sinipallo-ohdake ja vaaleanpunakukkainen virginiantädyke. Ja on siellä seassa myös rohtosalkoruusua sekä nepalinahnhikkia. (Vaan missä on mun Crimson Pirate -päivänliljat?? No kyllä ne siellä on, mutta ei kukan kukkaa..)


Uusimman penkin väripilkut kerrottukukkainen tiikerililja ja purppuraheisiangervo, näiden vieressä aloittelee kukintaa syyshortensiat, jotka myös sopii hyvin väreihin.


Näiden punahattujen piti olla 'Green Envy' ja 'Vintage Wine', tässä vielä mietin kumpi on vihreä ja kumpi viininpunainen.. (Osta punahatut kukkivina jos haluat olla varma että saat mitä haluat.) Se mun vanha, oikeasti vihreä viherhattu kukkii myös pian.



Yksitoista uutta mansikkapenkkiä odottelee ensi kesää. Mitähän marjoja me vielä keksittäis istuttaa ja minne..?

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ansaritupsu!

Hauskin nimi ikinä! Sellainen löytyi Joensuun kasvitieteellisestä puutarhasta Botaniasta. Samalla hinnalla pääsee käymään tropiikissa, aavikolla, perhosmetsässä, ja paljon muuallakin. Oli kuppikukkia ja kaikkee, ja ulkona pikkunen minikurpitsa. Menkää käymään, mekin mentiin!