tiistai 28. heinäkuuta 2009

Tuntemattomat

Mää nyt kysyn taas teiltä ku en mää oo mistään löytäny mitä nämä vois olla.

Viime syksynä jo ihmettelin tätä pensasta. Ehkä pikkusen vajaa kaks metriä korkeutta ja saman verran leveyttä. Lehdet on tosi jännät, tommoset kolmisormiset, ja niitä lähteeki vähän tolleen niinku kolme aina samasta kohtaa. Tämä ei oo kukkinu koko kesänä, onkohan vielä niin nuori, kukkii ehkä joskus tulevina kesinä. Ois kiva tietää mikä tämä suurinpiirteinkään on, missään (ainakaan mun) kirjoissa ja pensaita esittelevissä lehdissä ei ole mitään lähellekään tämän näköstä.


Sitte huomasin tuossa mökin takana yks päivä tämmösen erikoisuuden. Kukat on tollasten niinku pussukoiden sisällä, olivat kylläki jo melkeen kaikki kuihtunet. Lehdet on pareittain vastakkain. Melko rentovartinen, pystyynnostettuna ehkä polvenkorkuinen. Tätä en kauheesti oo vielä ehtiny ettiä mistään kirjoista, mut ei ainakaan oo mulle mikään kauheen tuttu tapaus.


Edit: Nyt nämä on ilmeisesti tunnistettu. Pensas on kultasade (!), ja tuo ruohovartinen nurmikohokki. Ihmettelen vaan miten tuo kultasade on ilmeisesti jo useamman vuoden menestynyt täällä IV-V -vyöhykkeellä! Vieläpä tuossa vanhan koivun juurella pohjoisen puolella!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Täällä taas

Nimittäin kasvihuoneessa. (Taas tämä haluaa laittaa kuvan poikittain, mutta eipä tuo mitään, selvää saa..) Kaikki kasvaa rehevästi. Ihan naurattaa kun vertaa alkutilanteesen, kun tomaatit oli niin pieniä ettei ovelta asti erottanut kasvaako säkeissä mitään.. Nyt 'Supersweet' ojentelee pitkiä kukkavarsiaan vesimeloniviidakkoon, ja tuntuu että melkein koko 8,2 neliötä on vihreän peitossa.


Hiphei! Eilen aamulla oli vesimelonissa yksi emikukka auennut, se töpsyteltiin ja iltapäivällä se oli jo kuihtumaan päin. Nyt seurataan palleron kasvua. Mietin vaan miten saan roudattua koko kasvusäkin sisälle sitten kun kasvihuoneessa on liian kylmää meloneiden kypsyä.. Tänään löytyi toisestakin vesimelonista vauvanalku. Sugar Baby. Siinä on raidat ja kaikki. Ja ihanat karvat!


Mieskukat levittelee hedepölyään, ja pörriäisten puutteessa pieni vesiväripensseli lennättää sen naiskukan luo.. Kauniita nämäkin kukat ihan läheltä.


Ananaskirsikkakin aukaisi ensimmäiset kukkansa. Pitääköhän näitä täristellä tai tehdä muita kommervenkkejä? Jos potkis aina ohikulkiessaan ämpäreitä missä nämä kasvaa..

torstai 23. heinäkuuta 2009

Kukintaa ex-pihalta

Lomalla pyörähdys entisessä puutarhassa. Hihkuin ja hypin tasajalkaa kun näin kaiken tämän kukoistuksen. Miten joku onkaan osannut tehdä tämän ihan tyhjästä!? Yhyyy, niin kaunista ja runsasta. Rikkaruohojakin lähinnä vain kiveysten väleissä. Miksi tätä ei vois siirtää uuteen pihaan kuin siirtonurmikon ikään..

Poimulehti, keijunkukka, kurjenpolvi, nauhus, vuohenkelloja (-grrr..), taustalla turveharkkopenkissä alppiruusut, tuivio, kanadanvuokko ja aeto savolaenen pisteaeta..


Rantatädyke, kesäkullero, rantavehnä, pietaryrtti, pohjanpaju..


Ritarinkannus, myskimalva, kurjenkello, mirrinminttu, seinustalla alppi- ja siperiankärhöt..


Kuunlilja, kurjenmiekka, niittyhumala, suikeroalpi.


Viiruhelpi, tunturipoimulehti, grönlanninhanhikki, kuunlilja, taustalla alppiruusut jne..


Jalopähkämö, myskimalva, lamoherukka, taaempana suikeroalpi, keijuangervo, rantavehnä, kesäkullero, pohjanpaju..


Kuunliljat, kellot, pohjanpaju, kesäkullero, rantatädyke, keltainen luonnonkukka jonka nimeä en juuri nyt muista..


Siperiankurjenmiekka, kuunliljat, rentoakankaali, suikeroalpi, ihan vähän keskeneräinen allas, nurmikko..


Riippahernepuu, keijuangervo, suikeroalpi, kurjenpolvi, kesäkullero, pohjanpaju..

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Raivoomista

Ennen:
Jälkeen:

Tehokas peli tuo Raiva-raivoomisveitsi vaikkei sitä tässä tapauksessa ihan oikeaoppisesti ole käytettykään. Sikäli vähän hankalaa, että meidän raiva on vääränkätinen, mutta kyllä silläkin maiseman saa muuttumaan. Näitä raivoomista kaipaavia pusikoita vielä riittää, joten hyötyliikuntaa on jatkossakin tiedossa.

Ai niin, raivasin myös sitä juhannusruusupuskan reunaa jossa kasvoi se ihana vaaleanpunainen kerrottu akileija. Tänä vuonna siitä ei saadakaan siemeniä..

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Kurkistus kasvihuoneesen


Tomaatit kasvaa niin hyvin, että anoppi luuli että olin vaihtanut taimet uusiin, parempiin. Ei, kyllä nämä on ne ihan itse alusta asti kasvatetut! Pieni tauko kasvuun tuli siinä kun joutuivat niin kauan odottelemaan kasvihuoneen valmistumista ja pääsyä isompiin multiin. Loppujen lopuksi istutus tapahtuikin liian aikaisin, sillä vasta nyt niissä on ensimmäiset kukat auki. No, ei auta kuin toivoa pitkää ja lämmintä syyskesää niin päästään maistelemaan omia tomskuja.

Paprikat on pieniä. Kolmea eri lajiketta, yhdessä on jo nuppukin näkyvillä. Kirvat on pysytellet loitolla, ja saavat luvan pysytellä jatkossakin. Melonit kasvaa kovasti pituutta, mutta ei paksuutta. Osan jätin luikertelemaan maata pitkin, loput kasvaa naruihin tuettuna ylöspäin. 'Petit...Melone' tekee kukkia jatkuvasti - pelkkiä hedekukkia, joten ei vielä hedelmiä odotettavissa. Vesimelonissa ei näy vielä kukkia.

Ananaskirsikat rehottaa ämpäreissään. Yhtä kasvatan rungollisena, kaksi on pensasmaisia. Nyt vain odottelen sitä hurjaa sadon määrää, joka pitäisi olla tulossa. Kasvihuoneessa majailee myös runkoluumu, sekä Zilga, joka on jo erotettavissa ilman mikroskooppiakin. Tosin sen kaverina kasvavat samettikukat meinaa jyrätä sen (eli ei ollut hyvä idea istuttaa niitä samaan ruukkuun, mutta jotenkin oli niin raasun näköinen pikkusormen kynttä pienempi viininlehti yksin ison ruukun keskellä..), mutta sinnikkäästi se vaan kurkottaa valoa kohti. Talveksi runkoluumu ja viiniköynnös pääsevät navettaan jos ovat vielä hengissä..

Ja kohta päästään napostelemaan pikkukurkkuja!


Kasvimaallakin on jotain vihreää: ryvässipulit on intoutuneet reippaaseen kasvuun. Näyttävät kovin isoilta kun katsoo tarpeeksi läheltä.. Porkkanoissa on jo pari lehteä, eli ehkäpä ainakin se aikaisempi lajike ehtii syömäkokoiseksi kesän aikana. Herneet meni pipariksi, perunatkin on vielä ihan vauvoja, liekö niistä mitään ehtii pataan asti. Puna- ja valkosipuleita on tulossa muutamia, kesäkurpitsatkin pukkaa vaan niitä hedekukkia.. Me halutaan hedelmiä, kiitos!

torstai 9. heinäkuuta 2009

Ehkä sittenkin..


Huomasin että kyllästyminen ei taidakaan koskea itse kukkia vaan sitä iänikuista kaivamista.. Helpottaisi jos saisi edes jonkun pienen pikkuruisen pläntin ns. valmiiksi. Jos otetaan vanha maatalon piha, pyöreesti noin puoli hehtaaria, sellainen jossa ei ole tehty vuosiin muuta kuin leikattu nurmikkoa (eikä sitäkään varmaan kovin usein), ja yritetään muuttaa se hehkeäksi puutarhaksi, jossain vaiheessa tekee mieli nostaa kädet pystyyn.. Ideoita ja suunnitelmia piisaa, haavelista on pii-ii-iitkä, mutta puuttuu se taikasauva millä kaiken saisi tapahtumaan..

Pitäisi-listakin on pitkä, vaikka en haluaisi ajatella asioista että niitä pitäisi tehdä. Niinpä saan touhuilla ainakin vielä seuraavien asioiden parissa (ja tämä ei tosiaankaan tarkoita, että kaikki tulee olla tehtynä tämän kesän aikana, ehei!):
-raivata horsmikkoa, vatukkoa, lepikkoa, nokkosikkoa, vaahterikkoa
-kaivaa nurmikkoa juurineen pois, pois kauniinpien asioiden tieltä
-rakentaa vihdoin sen terassin, ennen kuin lämpökäsitellyt laudat kauhtuu/lahoaa käyttökelvottomiksi
-korvata pitsilehtihumalan navetan seinältä jollain muulla, tai ainakin riipiä sen pois juurineen
-keksiä paikat ja istuttaa kaikki purkeissa asuvat taimiparat
-hankkia lisää jotain kaunista pihan paljaisiin paikkoihin
-hävittää juolavehnää putsatuilta alueilta kasvimaalta ja perennojen seasta, sitä nousee edelleenkin vaikka joka neliösentti on käännetty ja putsattu - grrr..
-perehtyä uuteen ei-niin-mukavaan tuttavuuteen eli vuohenputkeen ja sen hävittämiskonsteihin - vinkkejä otetaan vastaan
-ja kastella, kastella, kastella ainakin kasvimaata, ellei tämä kosteampi säätyyppi päätä pysytellä meidän mäellä koko loppukesää

Hulluinta tässä on se, että oikeasti tykkään puuhastella pihan parissa. Tekeminen on melkeinpä yhtä suuri nautinto kuin valmiin ihasteleminen. Virtapiikkiä odotellessa..




keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kukkaähky


Yleensä se iskee joskus juhannuksen jälkeen. Kukkasia on hankittu ja hoivattu alkukesä ahkerasti ja sitten se tulee - kyllästyminen. Tänä kesänä on kaivamista riittänyt ja riittäisi vielä jatkossakin, jos vaan intoa löytyisi.. On ollut hirmu kuivaa ja keinokastelu on ollut niiin v-a-i-v-a-l-l-o-i-s-t-a, miten sitä ei muka ole saanut aikaiseksi ostaa letkua lisää muutaman kiepin verran.. Eikä enää jaksa ihmetellä ihan jokaikistä uutta nuppua ja kukkaa, vaikka uudella pihalla yllätyksiä löytyy varmaan vielä jatkossakin. Yksi uusi pioni on ilmestynyt kukkapenkkiin, ja pihasta löytyy yksi iso tuntematon pensas. Sekä tietysti nimettömiä luonnonkukkia. Kasvimaalla riittää kääntämistä, että tila saadaan hyötykasvien käyttöön. Ja se terassikin on vielä palikoina.

Ehkäpä pihatöitä vauhdittaisi kunnon kompostikasa, johon voisi surutta heitellä kaikki juurenkappaleet ja kukkivat versot. Sellainen ei taida onnistua.. Juolavehnän juuria voisi kuulemma pestä ja syödä, ovat kuin karkkia. Pitäisiköhän alkaa askastelemaan lapsille talveksi karkkivarastoja.. Ja sopivaa puutarhasteluilmaakin saisi olla, ja ne vähät ötökätkin voisivat jo alkaa talviunille.

Taidan ottaa kameran kainaloon ja lähteä pihakierrokselle. Ties vaikka sieltä löytyisi jotain raportoitavaa.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Ihaninta tänään

Sur-sur, pör-pör ja aaaah!! Ilotulitusta aisteille. Tää on niiin kaunis! Miten tämän voi hävittää..?