Just rentoja kukkia

Pahoittelut surkeasta kuvasta. Kun kameran kanssa ehtii pihalle harvoin, niin pitää yrittää kuvata kaikki näkymät, koska seuraavalla kerralla onkin jo kesä niin paljon pidemmällä että maisemat on ihan erilaiset! (Syreenitkin kukki jo toukokuussa!) Anyway, tällasia rentoja kavereita löytyy ainakin useammansorttisista tulppaaneista, ukkolaukoista ja joistakin liljoista. Mikä näitä vaivaa? Nämäkin lähes kourankokoiset tulppaanit kasvaa terhakasti maasta ylöspäin, kunnes jostain syystä yhtäkkiä varsi päättääkin pikku matkalta luhistua/ohentua/näivettyä niin että kukat rötköttää ihan maata päin. Jotkut jaksaa kuitenkin kukkia ihan täysillä vaikka varsi onkin epäkuntoinen. (Enkä tietenkään ottanut yhtään kuvaa jossa näkyis tuo varren mutkakohta..) Mietin ensin että voisiko kyse olla kuivuudesta, mutta sitten muistin että joku lilja teki näin jo viime kesänä, eikä taatusti ollut liian kuivaa silloin.. Tuskin mikään ötökkäkään tällaista tekee, kun ei ne varret kuitenkaan näytä mitenkään poikkipurruilta kuten esim. vattukärsäkäs tekee. Mikä lie luhistumistauti, toivottavasti ei kovin tarttuvaa sorttia..

Ihan uusia kukkijoita

Ennennäkemättömiä kukkasia on auennut pihalla. Esimerkiksi hassunhauska tupsulakkihelmililja, sitruunankeltainen bokharankurjenmiekka, öisin nukkuva parvitulppaani sekä söpöinen kanadanatsalea 'Violetta'. Nämä nyt ainakin. Toisaalta kesä(!) on ollut niin lämmin, että monet kukkii vain pienen hetken. Katoin just tänään että onkohan niin että joudun kastelemaan kukkapenkkejä, se olisikin aivan ennenkuulumatonta!

Ananaskirsikkatomaattipaprika ja kaverit

Pitkään luulin etten mitään kasvihuonetta jaksa tänä kesänä hoitaa. Koko talven se (taas) törötti keskellä peltoa ilman kattoa, ja kuvittelin jo heittäväni koko mökillä vesilintua. Laitoin kuitenkin muutamia tomaatteja ym. esikasvatukseen ihan siltä varalta että jospa sitten kuitenkin kasvihuone on kesän kynnyksellä käyttökunnossa. Ja onhan se! Otettiin Miehen kanssa päädyistä kiinni, hiiop!, ja siirrettiin se pois pellolta parempaan paikkaan. Nyt kasvihuoneen takapuoli on ison tammen alla, ovi pellolle päin, vähän se meinaa olla näköesteenä takapihalta leikkimökille päin, mutta kaikenkaikkiaan ihan hyvin sopii nykyiseen paikkaansa, joka onkin paljon tuulensuojaisempi mutta ei aivan niin aurinkoinen kuin entinen paikka. Laitoin kattopleksitkin takaisin paikoilleen, paitsi sen yhden joka hyppää koko ajan alas. Olkoot sitten, ainakin tuulettuu vähän paremmin (ja pitää lämpöä vähän huonommin..). Yrttien ja kukkien taimet on olleet kasvarissa saamassa valoa ja vahvistumassa jo jonkun aikaa, tänään kannoin sisään myös tomaatit (7, joista osa kirsikkatomaatteja), paprikat (3), tomaattipaprikan, ananaskirsikan, melonin ja kalebassin. Istutin ne sankoihin ja jätin suorilta ilman mitään karaisuja yöpymään uudessa kodissaan. Kyllä ne pärjää.

Ja kattokaapa mitä meillä kans kasvarissa asuu:

Ompputarha numero 3. Reilu sata omenapuun siementainta. Antonovkia pitäisi heidän olla. Pian istutetaan ne isompiin purkkeihin, ja tuodaan ulkoilmaan, jossa saavatkin sitten talvehtia. Keväällä nähdään mitkä niistä on talvenkestävimpiä ja kelpaavat perusrungoiksi. Saattaa olla ihan hullun hommaa, (mutta siinähän ei oo mitään uutta!), mutta pakkohan se on testata jos vaikka sais omppupuita halavalla..

Ne on elossa!

Viiniköynnökset on hengissä!! No, ainakin osa niistä, mutta parempi sekin kuin ei yhtään. Laskeskelin eläviä silmuja noin kymmenessä rangassa, niitä kestävimpiä lajikkeita olivat kaikki, ja omajuurisia. Vartetut taimet näyttää kaikki aika hengettömiltä, mutta ehkäpä tilaamme niiden tilalle sitten lisää niitä kestäviä omajuurisia. Tarkoitushan olikin etsiä sellaiset lajikkeet, joilla on edes jonkunverran mahdollisuuksia menestyä täällä näin pohjoisessa. Eri asia on ehtiikö mikään lajike kukkimaan saati tekemään marjoja meidän korkeuksilla.. Juha Karvosen Viiniköynnöksen kasvatus Suomessa -kirja on ollut ahkerassa luennassa talven pitkinä pimeinä, ja täytyypä taas kaivella se esiin ja alkaa tavailemaan mitä niille köynnöksille nyt pitää tehdä. Jeejeejeeeeee!!

Käykääpäs kurkkamassa myös Viinirypäleen koeviljely Suonenjoella -video. Samalla viininviljelykurssilla oltiin tuon kenttämestarin kanssa. Taimet koetilalle on tulleet samasta paikasta ja samoihin aikoihin kuin meille. Kasvutunnelissa on köynnöksillä vähän paremmat oltavat, mutta osa taimista on koetilallakin avomaalla, toki onhan se etelämpänä kuin meidän "viinitila".

Ihan kaikkia värejä

Kaiken tekemisen lomassa olen ehtinyt istuskella pihalla ja ihastella, kuljeskella kameran kanssakin vähän. Täytyy olla tarkkana ettei vaan kukaan kukkanen pääse livahtamaan huomaamatta ohi. Tämä päivä oli alkuun kaunis ja lämmin, ehdin ajella karhi perässä pitkin peltoja pari hehtaaria valmiiksi tuleville kylvöille, kun yllättäen sää muuttuikin aivan täysin, alkoi sade ja lämpötila laski alle viidentoista. Joten tänään en ole kameraa ulkoiluttanut, kuvat on eilisiä. Valkovuokot kukkii ihan täysillä, viime keväänä messuilta ostettu kangasvuokkokin, samoin kevätkaihonkukat, esikot, tulppaanit, pieni valkoinen leinikki, monenlaiset narsissit, ihan kohta kirjopikarililjatkin, helmilijat, aina vaan lisää tulppaneja.. Ja se jouluruusu on  u p e a! Aivan pökerryttävää!

Äitienpäiväkukat

Olipas se sittenkin jouluruusun nuppu! 'Ellen Picotee', ellen väärin muista. Yhden kukkavarren on tehnyt, ja siihen tulee kolme kukkaa. Voi jee, mun ensimmäiset! Otin tuolta ihanasta pilkullisesta sisuksestakin kuvia, mutta taidan näyttää ne joskus myöhemmin.

Ihka ensimmäinen valkovuokko uskalsi tänään kurkistaa nupusta. Kaverit vielä hetken harkitsee, mutta eiköhän niitä ala jo huomenissa näkyä, varsinkin jos sääennusteet paikkansa pitävät. Vähän varjoisammassa paikassa kerrotut ja vaaleanpunaiset valkovuokot sekä hämyvuokot on vasta nostaneet päänsä mullasta. Tiedossa siis iloa pitkäksi aikaa!

Sinivuokotkin jaksaa vielä olla kauniita. Kultasateen (edelleen hengissä, vaikka puput vähän kävivätkin latvomassa oksia talvella) juurelle on putkahdellut useampi mätäs näitä viehkoja sinisiä ihanuuksia. Pari pikkualkua olen myös siirtänyt pois tulevalta käytävän paikalta. Jokohan meillä pian on oma sinivuokkometsä..

Oransseja tulppaaneja on kymmenkunta. Ne on tosi kauniita, terälehdet on keltareunaiset. Liekö sitten niitä lummetulppaaneja vai mitä, mutta tuo väri on kyllä tosi piristysruiske näin kesän alla.

Skillan kainalosta löysin yllättäen keltaisen pikkuauringon. En ole ennen tavannut leskenlehtiä kukkapenkistäni, mutta yksi juurenpätkä on näköjään nyt löytänyt tiensä sinne. Pitää vielä miettiä mihin toimenpiteisiin tässä ryhtyisi. Mieluummin kyllä olisin ottanut "riesaksi" vaikka niitä ihania pikkukäenrieskoja(kohan ne oli..).

Oho!

Voiko tämä olla tottakaan..!? Työntäyteisen päivän jälkeen käveleskelin ympäri pihaa, ja tutkin keitä uusia asukkaita penkeistä alkaa pilkisellä. Yhtäkkiä edessä töllötti neljä oranssia tulppaania. Matalia, aikaisia (tosiaan!), ja sievästi sijoittuneena sinisten kevätkurjenmiekkojen naapuriin. Ihan vahingossa ne siihen olen laittanut, mutta hyvältä näyttävät he yhdessä! Tulppaanien nimestä ei ole sen enempää tietoa, syksyllä en tehnyt listaa istutetuista sipuleista, joten nyt kaikki on aivan tuntemattomia..

Voi kun tuo uusi penkki näyttää vielä niin paljaalta, muutosta siihen on lienee tulossa lähiaikoina :o)