Hei vaan, pitkästä pitkästä aikaa! Olen paluumuuttanut takaisin maalle, eli pääsen taas hyörimään oman puutarhan kimpussa ja pikku rivaripiha on enää muisto vain. Ei kyllä kannattais olla kolmea vuotta pois pihahommista, laiminlyönti näkyy ja rankasti. Vaan pikkuhiljaa tässä käyn läpi alueen kerrallaan, kun ei pelkästään kukkapenkit ole olleet ilman hoitoa vaan koko piha-alue. Olen nyt kesälomalla, joten aikaa pihailuun on ihan kivasti, tosin kroppa ois sitä mieltä että talven jälkeen tällanen yhtäkkinen riehuminen ei oo paras hommeli. Nyt viimein kelit suosii ja lumetkin on jo melkein sulaneet kaikkialta, tosin eilen vielä bongasin kinoksia navetan takaa, mutta ehkä lähipäivinä häipyvät nekin pois.
Varmaan olen unohtanut mitä kaikkia kasveja pihalle olen vuosien varrella istutellut, ja hyvä niin kun eivät varmasti kaikki ole edes olemassa enää. Nyt "kukkapenkeistä" nousee kaikkee pientä ja ihanaa risujen, voikukkien ja heinien keskeltä. Täytyy yrittää pelastaa mahdollisimman paljon kasveja, näyttää siltä että osa penkeistä täytyy kaivaa kokonaan ylös ja tehdä alusta asti uusiksi. En ota paineita, teen sen mitä huvittaa ja jaksan.
Teki mieli tehdä jotain konkreettista pikku uudistusta, niinpä kaivoin aamupalaterassin viereisestä pikku läntistä turhat rikkikset pois ja aloittelin yrttitarhan tekoa. Tuo ei oo paras paikka yrteille koska on vaan aamupäivän auringossa, mutta siihen se nyt kuitenkin tulee. Nythän vietetään kituviikkoa, eli istuttamaan pääsee vasta ensi viikonloppuna. Haaveissa on raparperia, ruohosipulia, oreganoa, minttua, salviaa, ja varmaan vielä muutakin mahtuis. Puutarhalta hain tomaatin- ja paprikantaimia, ne pääsee purkkeihin kunhan aika on. Tästä se taas lähtee, ihanaa!! Puutarhatöitä on ollut kova ikävä!
