Muotoja

Mielessä käväisi, että tulikohan tuosta hyötytarhasuunnitelmasta liian kantikas. Aloin miettimään puutarhan muotoja tarkemmin.

Tammikuun Kotipuutarha -lehdessä oli taas juttu puutarhan suunnittelusta. Pari piirrosta havainnollisti miten muotokieli vaikuttaa puutarhan tunnelmaan. Lähtökohta on aina suorat kulmat vs. luonnollisesti aaltoilevat linjat.

Ennen tein kaikki suunnitelmat vapaalla kädellä. Silloin syntyi enimmäkseen aaltoilevia, luonnollisia linjoja. Homman siirryttyä tietokoneelle mutkia ei olekaan enää niin helppo piirtää.. Nykyään tykkään käyttää geometrisiä muotoja: suoria linjoja, 90 ja 45 asteen kulmia, ympyröitä tai sen osia. Ja se toimii todella hyvin. Näyttää harmoniselta kun kaikki osat kuuluvat yhteen, kuitenkin on helppo piirtää koneella, ja mikä tärkeintä: helppo toteuttaa. Eikä tule muotopuutarha -fiilistä, kun mukana on myös kaarevia linjoja.

Joten antaapa hyötysuunnitelman toistaiseksi olla entisellään. Ja samoilla linjoilla täytyy pyrkiä pysymään läpi koko puutarhan - suorilla ja kaarevilla.

Äidin kasvimaalla

Olen hakenut inspiraatiota suunnitelmiin katsomalla digiboksille tallennettuja puutarhaohjelmia, vanhoja ja uudempia. James Martinin puutarhaherkut löysin vasta kun sarjasta oli menossa viimeinen jakso. Onnistuin näkemään pari nurkkaa Jamesin keittiötarhasta, aikaisemmissa jaksoissa on varmaan näytetty kuinka hyötytarha on rakennettu ja mitä kaikkea siellä kasvatetaan.

Siitäpä sainkin idean hieman suunnitella omaa tulevaa kasvimaata. Tai ehkä sitäkin pitäisi kutsua keittiötarhaksi, perinteinen kasvimaa on vähän eri asia. Siementilauslista venyy ja venyy, kohta pitää varmaan laittaa tilaus menemään etten jää kokonaan ilman. Ja vielä kun postilaatikkoon kolahti Kauppilan uusi kuvasto tomaatteineen ja marjoineen..

Niin että tilaa hyötytarhassa tarvitaan. Pellon reunasta joutaa ihan hyvin lohkaista puoli hehtaaria perheen ruokatuotantoon. Kunhan alkuun edes pienen palan saisi raivattua juolavehnästä vapaaksi. Ja seuraavana kesänä taas vähän lisää. Pieni kennolevykasvihuone odottelee lumen alla kasaamista, sen kun saisi ensi kesälle aikaiseksi. Nyt kun paikka on suunnilleen tiedossa. Saisi tomaatit ja kurkut viihtymään. Toivelistalta löytyy vielä mm. maakellari.

Varmaankaan vielä tulevana kesänä ei hyötytarha ole ihan niin iso kuin suunnitelmassa. Suunnitelmillahan onkin tapana muuttua matkan varrella, joten jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaisia mullistuksia nykyinen versio kokee.


Jospa joskus vuosien kuluttua meidänkin keittiötarhassa näyttää edes vähän tältä:

Kaksi alinta kuvaa on napattu James Martinin puutarhaherkut -ohjelmasta.

Jotain sinistä

Rrrakastan sinistä. Muiden värien ohella..

Muutama krookuksen sipuli on syksyllä piilotettu mullan alle. Nyt ne piileskelevät vielä paksun hangen kätköissä. Kunhan lumi sulaa niin nähdään onko yhtään sipulia jäljellä.


Sinivuokkoja istutin myös. Sekä valkovuokkoja, hämyvuokkoja ja keltavuokkoja. Toivottavasti viihtyvät hyvin ja leviävät laajoiksi kasvustoiksi.


Helmililjoja en jostain syystä hoksannut istuttaa. Pieninä lapset poimivat mummille kukkia, näitä helmiliinien yksittäisiä kukkia kourakaupalla..


Sinikukkaisia perennojakin täytyy hankkia ensi kesänä. Eihän sitä tiedä vaikka pihasta jotain jo löytyisi. Kuitenkin jotain riiviökelloja mitkä leviää joka paikkaan..

Peurankello ei ole riiviömmästä päästä. Leviää sopivasti että saa lisää taimia muualle istutettavksi, mutta ei tukahduta muita kasveja.


Ritarinkannuksia ainakin täytyy hankkia. Tummempaa ja vaaleampaa sinistä, ja jos jostain saisi vaikka vaaleanpunaista.

Siemeniä

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa ei ole yhtään kuvaa. Silti se houkuttelee kummasti. Ne siemenpussit on niin kauniita. Ja tietysti itse niistä siemenistäkin on hyötyä, ja jossain määrin huviakin.

Olen huonohuonohuono kasvattamaan mitään siemenestä lähtien. Ne pikkuriikkiset taimet tarvii paljon huolenpitoa - ja kastelua. Se meinaa jotenkin aina unohtua..

Jotain tietysti tulee kasvatettua alusta asti. Suosikkeihin kuuluu sellaiset suoraan paikalleen kylvettävät siemenet. Ei turailua esikasvatuksen kanssa. Ja kaikista parhaita on itsestäänkylväytyvät kasvit. Tuliunikko tulee ensimmäisenä mieleen. Ja monivuotisista akileija.


Herneitä meillä kasvatetaan joka kesä. Paitsi nyt on kummasti jäänyt ainakin yksi kesä väliin.. Herneitä pitää olla paljon, ja ne on mielellään suoraan puskasta syötävää mallia. Mehevät snapsiherneet on lasten suosikkeja.

Varovasti tiedustelin jälkikasvulta mitä meidän kasvimaalta saisi tällä kertaa löytyä. Vastaus oli herneitä, porkkanaa, ja ehkä perunaa. Ja yksi sanoi naurista. Pitänee laajentaa valikoimaa ristikukkaisten puolelle. Sikäli mikäli saadaan tuo juolavehnäpelto raivattua sellaseen kuntoon että siinä yhtään mitään voi kasvattaa.