Rumaa ja kaunista

Heinäkuussa maalla oli vielä kovin kukkeaa, kävin ehkä kerran tai pari kiertelemässä puutarhassa. Haluaisin viettää siellä enemmän aikaa, mutta huomaa että vakituisen asumisen ollessa muualla ei niin vaan tulekaan lähdettyä kitkentähommiin tai muutenkaan pihailemaan vaikka siitä paljon pidänkin. Toivottavasti tilanne on joskus vielä erilainen, nytkin kaikki vanhat kukkapenkit oikein huutaa tekemään jotain ennenkuin nurmiheinät ja voikukat valtaa kaikki kukkaset. Joskus sitten kaivan ne kokonaan ylös ja puhdistan ja reunustan kunnolla. Hirsipenkistä sen sijaan olen yrittänyt pitää hyvää huolta tänäkin kesänä. Sieltä täytyy saada kaiken tilan valtaava tarhatyräkki pois, ja sitä aina käyn kurittamassa kun paikalla olen. Elokuun alettua värit alkaa vähitellen hiipua, kukat vaihtuu hedelmiin. Syksyn kukkakuvastot on selailtu läpi moneen kertaan, ehkä niistä jotain tähän aikaan kukkivaa punaista löytyy ja päätyy hirsipenkkiin asti. Ja omalle pihalle jotain ihan pientä.

Kesäkuisia kontrasteja

Maalla, takapihan hirsipenkissä näyttää paikoin aika täydeltä. On siellä vielä aukkopaikkojakin, joita tarhatyräkki yrittää kovaa vauhtia vallata, joten se onkin saamassa lähtöpassit tästä penkistä. Silloin penkkiä tehdessä kyselin punaisten perennojen perään, ja vieläkin niitä on lisää hakusessa. Nyt penkistä löytyy punakellukka ja punakärsämö, sekä tämän kesän uutuutena istutin punaväriminttua. On siellä myös yksi hehkuvarakkaus, mutta se on enemmän oranssi, ehkä pitäisikin hankkia ihan perinteinen palavarakkaus. Kovin keltavoittoista näyttää olevan, ja välissä hyvänä kontrastina violettia, vähän valkoistakin paikotellen. Aika hyviä väriyhdistelmiä olen bongaillut niinä parina kertana kun kameran kanssa olen maalla käväissyt.

Vielä pari laajempaa kuvaa:

6.6.2021

18.6.2021

25.6.2021

Avoin puutarha: Kukkolan näytepuutarha

Joensuun keskustan liepeillä käväsin vilkaisemassa Kukkolan näytepuutarhan, joka ilmeisesti on Marttojen ylläpitämä. Paikalla ei ollut ketään esittelemässä kasveja, mutta lähes kaikissa oli nimilaput paikoillaan. Itse näytetarha oli suht pieni, ja kasvit siististi ruudukoissa. Mahtava punainen rakennus tuoksuvien ruusupensaiden reunustamana toimi hienona taustana istutuksille. Rakennuksen toisessa päässä oli kotimuseo, jossa myös pyörähdin. Isossa kivinavetassa oli kahvio, takana aitauksia joista kuului ainakin "määää", pihalla pari kissaa.

Vähän liian helteinen päivä ja pitkä kotimatka vielä edessäpäin, joten jatkoin pikaisesti matkaa kolmanteen kohteeseen, Puutarha Auringontähteen. Sieltä ei olekaan tuomisina kuvia vaan kasveja.

Avoin puutarha: Taigan piha

Tällä kertaa olin avointen puutarhojen bongailureissulla Pohjois-Karjalassa, siellä kun sentään oli jopa muutama piha avoinna, täällä meidän lähellä ei taaskaan yhtään. Yhdistetyn retkeily- ja ystävänluonakyläilyviikonlopun päätteeksi ajelin ensin Jakokoskelle katsastamaan Taigan pihan. Olin paikalla heti pian puolenpäivän jälkeen, ja auton sai just ja just vielä mahdutettua pihaan.

Piha oli iso, istutusalueissa oli käytetty paljon kiviä ja erilaisia risuista askarreltuja hahmoja. Kasvimaa oli siististi laatikoissa. Parasta antia oli pihan takanurkan lampi, sillä se ja siihen johtava puro oli ihan täynnä nuijapäitä. Niitä olisin voinut ihmetellä pitempäänkin, ja oispa ollut ihanaa istuskella laiturilla uittamassa jalkoja vedessä, mutta eihän se olisi ollut sallittua.. Etupihalla oli laajahko sora-kivi-havualue, sisääntulossa myös havuja ja erilaisia perennoja. Tähän aikaan kesästä vaan kaikki näytti niin yksivärisen vihreältä, jäin kaipaamaan värejä! Keltakurjenmiekan näin kukkivan ja yhden ison syreenin, saattoi ehkä olla joitain muitakin jotka ei kuitenkaan jääneet mieleen.

Piiperryksiä

Omallakin pihalla kukkii jo pienesti. Kiva kun on vähän jotain saanut laitettua ja ne pienet pikkuhiljaa kasvavat suuremmiksi ja leviävät. Maksaruohot on kyllä ehdottomasti mun suosikkeja, jopa ilman kukkia. Ne kasvaa nopsaan pienestä palasta ja niitä on helppo levittää uusille paikoille. Vein keltamaksaruohon häntiä etupihan kivikkorinteeseenkin, ehkä siihen sen verran päivä paistaa että jotenkuten viihtyvät. Uusia maahanlaitettavia hankintoja tänä kesänä on olleet peittokurjenpolvi, hopeahärkki ja kaukasianmaksaruoho. Ruokakasveina kirsikkatomaatteja ja paprika, joka on oikeesti chili mutta kuulemma tosi mieto ja makea - saapas nähä. Niin ja amppelimansikka. Maassa kasvavien tomaattien juurelle kylvin punajuuria, vieressä on tyhjä paikka ehkä kesäkurpitsalle jos sellasen jostain vielä löydän. Voikukat olen pihasta kaikki syönyt jo, muutamia nuppuja on ehkä vielä tulossa. Yrttipenkissä on tilaa vielä jollekin.

Pihan peränurkan kukkapenkki oli ihan nätti sillon kun kevätkaihonkukat ja narsissit kukki yhtä aikaa, eikä pihlaja-angervo ollut vielä röyhähtänyt täyteen lehteen. Nyt on kaikkialla enää vihreetä vaan, norjanangervossa vähän "väriä". Mieli tekis laittaa tuohon portinpieleen kirsikkapuu, tai sit jotain nättiä syysväripensasta aidan vierustalle, tai ehkä toteutan molemmat. Ihana kun on edes tämmönen pieni leikkikenttä missä saa tonkia ja puutarhastella silleen sopivasti.

Toukokuun kukkapläjäys

Viime käynnillä maalla kukki tutut vanhat kirjopikariiljat ja vielä muutamat narsissilajikkeet, vaaleatupsuinen helmililja oli levinnyt pieneksi lätäköksi vinossa seisovan 'Pekka'-omenapuun juurelle. Punaherukan alla valkovuokot oli jo enimmäkseen ohi, hämyvuokot pistivät parastaan, nekin pieneksi pensaksi levinneenä. Alukesän ikisuosikit kylmänkukat esiintyi kahdessa eri pinkin sävyssä, vaaleammassa oli jo terälehdet alkaneet kuihtua. Etupihan penkissä kevätpikkusydän täynnä kukkia, ja takapihalla uutena ihanana kultatyräkki. Hedelmätarha pullollaan päärynäpilviä, kirsikkaluumujakin toivottavasti tulossa mikäli on ollut pölyttäjille suotuisia kelejä.

Kuulumisia maalta

Kesäisenä toukokuisena lauantaina ajelin maalle moikkamaan puutarhaani. Vastassa oli vuokkomättäitä, narsissipuskia, kevätkaihonkukkamatto, koivuissa jo hyvänkokoiset lehdet, hedelmäpuut nupullaan, paljon tekemättömiä pihahommia. Vähän rapsin kuivia varsia pois kukkapenkeistä, tein yleissilmäystä pihaan. Huomaa että viime kesän puutarha on ollut lähes omillaan, niin paljon olisi hommaa, monta uusittavaa kukka-aluetta rikkojen vallassa, perennat siellä seassa kituuttelee parhaaansa mukaan. Yhdestä penkistä löytyi aivan outo orvokki, mistä lie tullut. Enimmäkseen raivasin kellarin katolta juolavehnää ja nokkosta vähemmälle. Jotenkin tuntuu ihan liian isolta pihalta/urakalta yhtäkkiä tuommonen jättipläntti, nyt kun on tottunut omaan helpostihallittavaan pikku takapihaan. Lammen rantavedessä oli kymmenittäin kotilonkuoria, niitä jäin ihmettelemään. Puutarhassa kun ei koskaan ole kotiloita ollut niin en tiedä että onkohan nämä nyt sellasia jotka jossain vaiheessa syö kaiken vihreän. Tosin rannan ja pihan välissä on metsä, jospa heillä hetken kestäisi pihaan asti kulkeutua.