Pihan ainoa alkuperäinen kukkapenkki syreenien juurella hopeapajun alla
on nyt just sopivasti puolivilli. Alun raivokkaan raivauksen jälkeen
paikalta löytyi keltainen päivänlilja, ja nyt kyllä näyttää siltä että
värillisesti just se on se joka ei sovi joukkoon.. Hempeitä pastellikukkia olen yrittänyt suosia tässä penkissä, ja keltainen ei kerrassaan niiden joukkoon käy. Vettä on tullut tänä kesänä ilmeisesti sitten tarpeeksi, ja melkein kaikki on kasvaneet iiisoiksi pensaiden kainalossa puolivarjossa.
Kurjenpolvet oli melkein metrisiä, akileijatkin huitelee korkeuksissa.
Sormustinkukkien viehkeitä kukkavanoja on ilmaantunut sinne tänne, ja lisää odotellaan tulevina vuosina. Ainoastaan pionit on vähän pienen ja raukan näköisiä, vaikkakin nuppuja on enemmän kuin ikinä aiemmin.
Täytyykin pelastaa ne vähän parempaan ja tilavampaan paikkaan, heti kun
jne.. Mutta kyllä tuo ensimmäinen aukeamassa oleva pioni jaksaa kuitenkin tuoksua huumaavasti, ja näyttää nupuista olevan vähän erivärisiäkin kukkia tulossa, jiihaa!
4 kommenttia:
Nuo sormustinkukat on mainioita - ne valitsee itse kasvupaikkansa ; )
Pionit on ihania - niiden katselemisesta ei tahdo saada tarpeekseen.
Mukavaa viikonloppua Sinulle.
T. Erjuska
Mulla aukesi ensimmäinen pioni tänään. Ne ovat kyllä todella kauniita <3
Pioneihin ei kyllästy!
Näyttääpä hyvältä! Ja ihan totta, ei tuo keltainen tuonne oikein istu, vaikka kaunis väri sekin on :)
Lähetä kommentti