tiistai 6. maaliskuuta 2012

Pikkupiha


Nuhapöpö yrittää kellistää mua petiin. Yritän pistää kovasti kampoihin. Eilen kun en muutakaan jaksanut tehdä, suunnittelin meidän etupihan uusiksi. Inspiraation siihen sain Kotipuutarha -lehden mukana tulleesta Pikkupiha -oppaasta. Meillä kun ei ole mitenkään 'pikku' tuo piha, niin sitten tehdään siihen useita erilaisia pikkualueita.

Etupihalle tulee lämpöpuuterassia, liuskekiveystä, "kesäkeittiö", köynnöspergola, valaisimia ja graniittipaasilla rajattu istutusalue tai oikeastaan kaksikin. Niihin laitetaan mm. pilari- ja pallotuijia, alppiruusuja, seppalvarpua, tuiviota, koristeomenapuu ja monenlaisia perennoja, ja tietysti kiviä, soraa ja sen sellaista. Ihan perus maalaistalon sisääntulopiha siis..

Seuraavaa, vähän erilaista pikkupihaa suunnittelen talon päätyyn tammen alle.


Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogin Tiina lähetti sydämellisen tunnustuksen. Kiitos tuhannesti!

Tunnustus kuuluu jakaa eteenpäin kivoihin blogeihin, joissa on alle 200 lukijaa. Laitan tämän tällä kertaa näille:


- - - - - - -

Edit. En yhtään tykkä kun tämä bloggeri haluaa nykyään tiivistää nämä tekstit tälleen kummallisesti, ihan ku ois kiire jonnekin.. Ja vielä muuttelee fontteja mielensä mukaan. Murrr..

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Uutta kasvimaalle

Mulla on ollut kirjastosta lainassa jo pitkän aikaa Ulla Lehtosen mainio kirja, josta löytyy paljon vinkkejä mitä kaikkea vähän tuntemattomampiakin kasveja voisi kasvattaa itse. "Teos sisältää runsaasti kulttuurihistoriallisia anekdootteja, tietoa kasvien käytöstä ravintona ja rohtona, toinen toistaan herkullisempia reseptejä sekä käytännöllisiä viljelyvinkkejä."


Tulevana kesänä meillä toivon mukaan viljellään naurista. Kultapallon luomusiemenet on jo hankittu, ja jonkunlainen aikataulukin niille jo suunniteltu. Paikasta ei vielä ole aavistustakaan, katotaan mihin mahtuu. Jos ei muualle, niin laitetaan edes muutama siemen johonkin kasvimaalaatikon reunaan. Kaskinauriille olisi luomuna ihan oikeasti kysyntääkin. Laitetaan harkintaan, ei kuitenkaan vielä tälle kesälle taideta kaskeamaan alkaa..

Tässä muutamia nauristarinoita Ullan kirjasta:

"Nauris ja lanttu ovat ristikukkaisia kasveja, joten niissä on rikkipitoisia, syöpäsairauksilta suojaavia yhdisteitä. Kun tukholmalaiskaksoset Siri ja Gunhild täyttivät 100 vuotta, heiltä kysyttiin pitkän iän salaisuutta. Jouduimme syömään nauriita ensimmäisen maailmansodan aikana, naiset naureskelivat.

Kasken poltosta on säilynyt paljon tarinoita. Esimerkiksi Salmin pitäjässä syntynyt Olga Iivonen oli vuosina 1917-18 Vienan Karjalassa kaskea viertämässä piikkopaita päällä ja virsut jalassa. Virsuja piti välillä käydä rapakossa kastelemassa, kun ne alkoivat kyteä.

Kasken poltossa piti olla varovainen. Muuan emäntä oli kerran jättänyt vaatteensa kasken reunaan ja tullut vain piikkopaita päällä viertämään. Kipinä oli lentänyt vaatteisiin ja samalla siinä olivat menneet naisen rahatkin. Emäntä oli itkenyt ja pelännyt, mitä mies sanoisi. Kun pariskuntaa oli illalla menty katsomaan, molemmat istuivat rinnakkain itkemässä. Rahojen menetys ooli paha onnettomuus.

Kaskinaurista kehuttiin pirakaksi, syöntikuntoiseksi, sillä se ei mennyt höppelöksi talvellakaan. Karjalassa sato laitettiin maakuoppiin ennen vanhan ajanlaskun mukaista ristinpystyttämisjuhlaa, jota vietettiin 14. syyskuuta. Juhlaa kutsuttiin myös naurisjuhlaksi, johon kaikki syystyöt yleensä päättyivät. Kansalla oli tapana sanoa: "Kun nauris on kuopassa, akka kiipee unninpankolle."

Laukkuryssän yöpyessä maatalossa hänelle tarjottiin ruoaksi nauriita. "A hyvää on, sie tällä perheen elätätkin", kehui vieras. Yöllä mieli muuttui hänen vähän väliä juostuaan pihanperällä. Aamulla hän kysyi: "Onko isännällä paljonkin naurista?" "Onhan noita", isäntä sanoi. "A sie niillä perheen tapatkin", sanoi vieras surkeana.

Toiselle laukkuryssälle kävi katalammin. Emäntä syötti kauppiaalle nauriita ja aamulla kauppias kyseli: "Ka mitä ne hyvelöiset oli, joita minä illalla makoisina söin?" "Naurispaistikkaita, joita uunissa kypsäksi paistetaan", kertoi emäntä. "Aa, nyt ne lepäjää mun housuissani", tuumasi kulkukauppias.

Vuoden 1930 Farmaseuttinen Aikakauslehti kertoi, että nauriista puserrettua mehua nautittiin yskässä ja verensekaisessa virtsanheitossa, keitettyä ja paistettua naurista umpitaudissa ja siemeniä verenvuodossa naisilla. Raakaa raaputettua naurista käytettiin ulkoisesti haavoille sekä vuoluina kääreeksi päänkivistykseen.

Entisaikaan "nakris puhuttiin maahan" eli siemenet pantiin suuhun ja puhallettiin sitten peltoon. Suussa siemen kastui ja iti sitten maassa halpommin. Kylissä tiedetään olleen asiaan vihkiytyneitä "ukkoja", jotka olivat työssään niin taitavia, että siemenet lensivät suusta tasaisesti oikealle ja vasemmalle."

lauantai 25. helmikuuta 2012

Marjoja


Nykyäänhän olen taas opiskelija, ja musta tulee isona marjatilayrittäjä. Tai ainakin sellasessa koulutuksessa olen nyt vielä vuoden verran. Tähän asti ollaan opiskeltu lähinnä mansikan ja vadelman viljelyä, mukavana piristysruiskeena viiniköynnöskurssi, joka oli vapaaehtoinen ja hirrween hirrween antoisa.

Viiniköynnöskurssin tai kevään tai minkä lie innoittamana viljelysuunnitelmat nytkähti aimo harppauksen eteenpäin. Viiniköynnöksen taimet on siis jo tilattu, samoin pensasmustikat ja makeapihlajat. Mesimarjankin taimia kyseltiin, mutta niitä ei tahdo oikein olla saatavilla. Sen sijaan on alkamassa projekti, jossa tutkitaan erilaisten kasvatustapojen vaikutusta mesimarjan satotasoon tai jotain sinnepäin. Projektiinlähtijöille löytyisi kyllä taimia. Täytyy hieman harkita lähetäänkö mukaan. Jos lähetään, niin tiedossa on kasvihuoneen/ kausihuoneen/kasvutunnelin rakentaminen kastelusysteemeineen kaikkineen. Kääks!

Haluaisin hankkia muutaman omenapuun tien varteen ikäänkuin kujanteeksi. Osa voisi olla päärynöitä (Nivalalaisia päärynäpuita myy Pihakutsut - vink vink), ja välissä vaikka sitä makeapihlajaa. Tiedossa siis näyttäisi olevan jonkinverran kaivamista tulevalle kesälle..

perjantai 24. helmikuuta 2012

Oppimassa


Ei turha viikko ollenkaan! Kolme päivää koulunpenkillä, kotiintuomisina paaljon tietoa, intoa sekä tosi hyvä kirja. Taimetkin on alustavasti tilattu.. Niitä tulee vähintään 25 kappaletta, ehkä jopa 50, riippu vähän miten niitä riittää, kurssilla kun oli muitakin kiinnostuneita. Ehkäpä tulevaisuudessa päästään maistelemaan vähintäänkin omia rypäleitä, tai jopa omatekemää oikeaa viiniä!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Hurja urakka ja pilaripelaroni

Kolmisen tuntia pyörittelin ruokapöydällä kalentereita, piirustuksia, listoja ja sen seitsemääkymmentä rapisevaa siemenpussia (eikä kaikki ole vielä edes tulleet).. Nyt on tiedossa keitä meillä kasvaa tulevana kesänä ja missä ja kenen kanssa. Sekä milloin kukin kylvetään ja minne.. Huhhuh! No melkein kaikki on selvillä. Pitää vielä keksiä paikka retiisille, salaattisikurille ja jollekin kolmannelle jota en enää edes muista. Sen lisäksi pitää kaivaa kasvimaalle kolme uutta kasvupenkkiä että kaikki saadaan mahtumaan, ja hommata kasvihuoneen kattoon pari uutta pleksiä myrskyissähukkaantuneiden tilalle.

Maurinmalvaa laitan taas, tällä kertaa suoraan kasvimaalle, sain luomusiemeniä!


* * * * *

Pihakutsuilta saa nyt ihania pilaripelargonin taimia! Lajike on Antik Pink, ja kuvaa voi käydä kurkistamassa vaikkapa täältä.

Pilaripelargoni on uutuus, joka kasvattaa yhden vahvan varren. Täysikasvuisena on n. 1 m korkea. Se on nopeakasvuinen ja kannattaa istuttaa suureen n. 10 litran kokoiseen ruukkuun. Se on näyttävä yksittäisistutuksissa, mutta sopii myös ryhmiin. Runsaat, rönsyävät kesäkukat sopivat sen seuraksi. Sopii niin vaikka perennapenkin täydentäjäksi ja ruukkuistutuksiin niin pihalle, parvekkeelle kuin patiollekin. Myydään 1 kappaleen erissä. Ruukun halkaisija 11,5 cm. Hinta 9,25 €/kpl plus postikulut. Toimitukset viikoilla 14-15.

Tsekkaa myös muut Pihakutsujen pelargonit ja verenpisarat. Emma från Bengtsbo on myyty loppuun, muita pitäisi vielä riittää nopeimmille tilaajille.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Saapuivat!


Eka satsi siemeniä saapui tänään postilaatikkoon. Ja olihan niitä vaikka mitä, muutamia ihan uusiakin: vuonankaali, juurisikuri, monivuotinen preeria-auringonkukka, pesusienikurkku sekä värikasveiksi morsinko ja saflori. Kokemuksia ja vinkkejä edelläolevista otetaan ilolla vastaan! Täytyykin ihan tarkentaa sitä kasvimaan karttaa ja suunnitella kylvöaikatauluja, kun ei oikein muutakaan vielä voi tehdä asioiden edistämiseksi.

Joulun alla hankittu jouluruusu on onnistunut sinnittelemään hengissä ikkunalaudalla. On kuivatellut paljon lehtiä, ja ehdin jo ajatella että sinne meni sekin, mutta jätti onneksi kymmenkunta lehteä henkiin ja onpa kasvattanut yhden uudenkin. Ja tänään huomasin taas uuden pienen versonalun pilkistävän purkista. On se vaan niin hellyyttävää kun keskellä pimeimmän talven syntyy uusia taimivauvoja.

perjantai 3. helmikuuta 2012

:o)


Kaupunkituliaisena kotiutui uusi viisaus jääkaapin oveen. Lauhtuisi nuo pakkaset niin uskaltaisi kotiuttaa uusia viherkasvejakin. Tulisi jotain väriä ja iloa pikkuhiljaa lähestyvään kevääseen. Kyllä, kevät on jo askeleen lähempänä, sen huomaa lapsikin joka ilmoitti että aamulla ei enää ole niin pitkään pimeä. Ja onpa iltapäivätkin kuin varkain vähän valostuneet. Mieli on myös valoisa, mutta niin kovin malttamaton.. Ei kait se auta kuin haaveilla ja suunnitella, katsella kesäkuvia ja odottaa..