perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tämän hetken tummat


Ah ja voi! Toinen mun sysikurjenmiekoista oli tekaissut kaksi samettista kukkaa, ja näyttää niiiin hienolta! Ja keltaisine kuvioineen mätsää tosi hienosti takana kukkivaan hieman kookkaampaan keltakurjenmiekkaan. Ja melkein vieressä on joku toinenkin iiris tehnyt muutaman nupun, mitähän niistä paljastuu.. (Varmaan sitä perussinistä, mutta silti :o)


Mun ehdottomasti lempparisin kaikenvärisistä heisiangervoista on tämä mun Lady in red. Lehdet on niin kauniin punaiset, ei liikaa eikä liian vähän vaan just sopivasti, ja kukat hennon vaaleanpunertavat. Tämänkin vieressä on niitä kontrastikasveja, kuten ihan kohta kukkiva jonkunvärinen ritarinkannus. (Oi, oispa se vaaleanpunainen!)


Tumma kurjenmiekka Midnight reiter näyttää kivalta espanjankurjenmiekan vierellä. Molemmat näköjään kukkiikin yhtä aikaa, espanjalainen vaaleanpunaisesti, kun taas tummalla on siniset kukat (,mutta se annettakoon hänelle anteeksi :o).

Ja hiphei, pionitkin on pitkän odottelun jälkeen päättäneet aueta. Vielä on pari lajiketta odotettavana, mutta monet on jo avanneet nuppunsa. Vielä kun saisin hajuaistini takaisin niin pääsisin nuuskuttelemaan niiden sulotuoksuja. (Kesäflunssat on ihan plääh..)

**Edit: Jonkun pää on näköjään ihan pyörällä noista iiriksistä, kun kurjenpolviakin miekoiksi puhuttelen :o)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Tätä on odotettu!


Viime kesänä Särkältä ostettu taatankurjenmiekka on tehnyt neljä paksua nuppua, joista kaksi aukesi tässä alkuviikon sadepäivinä. On se vaan hieno, ja vielä hienompi kun vieressä on kontrastina purppuraheisiangervo. Kukat on kylläkin yllättävän pienet, olin kuvitellut niiden olevan paljon isommat. No hieno hän on joka tapauksessa, täytyy vain katsoa hieman lähempää :o) (Eilen törmäsin toiseen hienoon irikseen, näin kuvan sellasesta lajikkeesta kuin Wintry Sky. Oi, se kyllä pääsee kans toivelistalle! Onkohan se kovin arka näillä korkeuksilla..)

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Avoin puutarha: Mannisenmäki


Varkaudesta kotiinpäin ajellessa noin puolimatkassa, Kuopion kuppeessa oli päivän toinen ja samalla viimeinen puutarhakohde, Mannisenmäki. Väkeä oli liikkeellä paljon, ja aiemmin vaivannut sadekin sopivasti tauonnut.


Vierailijoiden lisäksi nähtävääkin oli paljon. Monenlaisia tiloja ja tunnelmia oli saatu pihapiiriin mahtumaan, toki oli siellä reilusti tilaakin toteuttaa erilaisia puutarhaunelmia. Tykkäsin hurjasti metsäpuutarhaosiosta, sekä siitä kuinka se oli saumattomasti yhdistetty vieressäolevaan metsään. Jykevät portit ja pilarit on vaan niin hienoja, ja kunnon rakenteet näyttää tosi hyvältä isossa tilassa.


Toinen tosi kiva juttu oli etupihan isot perennojen massaistutukset, joihin oli yhdistetty myös pensaita, havuja ja puita. Itse kun olen tällainen sillisalaattipersoona ja yleensä liikkeellä yhden taimen taktiikalla, niin oli kyllä hienoa nähdä miten näyttävää jälkeä saa käyttämällä paljon samoja kasveja, ja vieläpä sellaisia mitkä sopii yhteen niin väreiltään kuin kukinta-ajaltaan. Poimulehden, kurjenpolven ja pionin yhdistelmä oli hyvin vaikuttava (ks. ylin kuva). Olisi kiva myöskin tietää mitä penkissä kukkii aikaisemmin ja myöhemmin kesällä, ja onko se yhtä komeannäköinen silloinkin.


Ja koska talo oli melkolailla samanvärinen kuin meidänkin talo, sain varmistusta omille värivalinnoille talonvieruspenkkeihin. Hyvältä näyttää ainakin kirkkaankeltainen, unikonpunainen ja siperiankurjenmiekansininen. Tuo lämpimänkeltainen ei ole mikään helppo tapaus, herkästi syö värit varsinkin monilta sinisiltä kukilta.


Hyötytarhassa oli sielläkin paljon hyviä ideoita. Muhun vetosi erityisesti kiviaita, vaneriset istutuspöntöt, ja näyttävä portti höystettynä vanhoilla ruosteisilla tarvekaluilla. Pihalla oli tarjolla lisää ideaa myös muureihin ja muihin muurattaviin kohteisiin, meillä kun niitä vanhoja tiiliä on varastossa vaikka kuinka..


Muuallakin kuin metsäpuutarhassa oli hienosti toteutettu siirtymä hoidetulta piha-alueelta puolivillin kautta luonnontilaan. Huomaa hyvin maisemaan sopiva pöytäryhmä sekä hauska humalahiippa :o)


Pihanperältä lammasaitauksesta löytyi mahtava iso sammaloitunut kivi ja kaksi ujoa lammasta, jotka ensin vähän säikähtivät kameraa, mutta jo hetken päästä tulivat kerjäämään rapsutuksia. Musta on alkanut vähän tuntua että kyllä mekin jotain elukoita pihapiiriin tarvitaan..

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Avoin puutarha: Vihervaara


Tänä vuonna päätin lähteä pällistelemään toisten avoimia pihoja, vaikka niitä ei ihan kotinurkilta löytynytkään. Yksi vaihtoehto olisi ollut ajella Oulun suuntaan, mutta valitsin kuitenkin plan B:n, ja ajelin aamusta ensin Varkauteen. Aluksi pääsin tutustumaan juuri varkaustelaistuneen puutarhaystäväni uuteen pihaan ja sen suuriin suunnitelmiin, ja sitten lähdettiin yhdessä kurkkaamaan Vihervaaraan.


Siellä meitä odottikin ihana pikku keidas. Vaikka täytyy sanoa, että tuntui tosi oudolta noin vain kävellä vieraaseen pihaan ja alkaa koluta nurkkia. Ruuhkaa ei ollut, koska oltiin liikenteessä heti puolenpäivän aikaan. Paljon oli ideoita mitkä voisin heti napata omaankin puutarhaan. Kaikkein parasta oli nähdä, ettei pihan tarvitse olla ihan tiptop (ihanku meillä joskus olis tai tulis olemaankaan..), ja silti sen voi avata muiden puutarhaihmisten nähtäväksi. Alentaa kyllä huomattavasti omaa kynnystä joskus osallistua tapahtumaan.


Tunnelma pihalla oli juuri sitä mitä tällaisilla vanhoilla kaupunkipihoilla kuuluukin. Vanhat puut, pensasaidat, kekseliäät kierrätysideat, hieman huvikumpumaisuutta, romuromantiikka. Mitenhän sitä saisi loihdittua omallekin pihalle samanlaista tunnelmaa.. Täytyykin laittaa suunnittelumyssy taas päähän ja alkaa miettiä uusia kuvioita.


Ainakin yritän sovittaa johonkin suunnitelman nurkkaan tuollaisen kivipolun. Tynnyrihevonenkin voisi olla kiva (ainakin olisi paikka sille satulalle joka nyt pyörii pitkin tuvan lattiaa). Ja vanhat kottikärryt voisikin muutta vaikka yrttitarhaksi, skeittilautakin meiltä ehkä jostain löytyy vaan ei puunoksaa johon sen voisi ripustaa.


Pihalla nähtiin myös kanoja vapaana juoksentelemassa, kuultiin koirankin olevan kotona, ja sokerina pohjalla siellä oli pikkuruisia pupunpoikasia

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Ei vielä tänä vuonna


Piha ei "ihan" vielä ole niin esittelykunnossa, jotta voisin avata portit muille puutarhaharrastajille.


Vaikka kyllä täältä löytyy sitä sun tätä ja vaikka minkälaista kukkaa ja puskaa. Mun tänä keväänä aloittama kukinnan mittaan etenevä kasvilista on menossa jo kahdeksankymmenen lajin paremmalla puolella..


Muttaku useimpia lajeja on tasan yksi yksilö, eikä noita kukkasia ole edes mitenkään järkevästi ryhmitelty, onpahan vaan istutettu sinne missä tilaa on sattunut olemaan.


Reunukset on ihan tekemättä (ja tältä kesältä vielä siistimättäkin), ja moni kohta kaipaa vielä ns. hardscapingia. Laatoituksia, muureja, polkuja, rakenteita..


Ja paljon muutakin on vielä tekeillä.. Mutta ehkäpä sitten joskus saan pihan avattua yleisölle, täälläpäin kun näyttää olevan tosi vähän osallistujia teemapäivään (50 kilometrin säteellä tasan nolla).

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Nyyhkis



Ehdin jo iloita viiniköynnösten hienosta selviämisestä vaikeasta talvesta, sekä siitä että melkein joka köynnöksessä oli nuppuja, osassa runsaastikin. Sitten kävi yks kylmä hetki, ihmettelen kyllä milloin, ehkä se oli tiistaina kun mielestäni meillä ei yöpakkasia ole ollut, ja yhtäkkiä melkein kaikki viiniköynnökset on ihan lurpallaan.. Eihän ne toki juuria myöten ole paleltuneet, ja on siellä seassa muutamia hyviä versojakin, mutta melko suurelta osin ne on ihan ruskeita ja velttoja. Voi nyyh, nyt joudutaan odottelemaan satoa ensi kesään asti..


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Epä- & ajankohtaista





Ensin epäajankohtaisuudet: ihan vain muutama alkukesäinen sipulikukkakuva, kun on jäänyt näyttämättä, sekä nuo hauskat päivänliljan kidat. Harmi vain että itse p-lilja on se tylsä, tavallinen keltainen ja vieläpä ihan väärässä väriseurassa, mutta nuo nuput on kyllä joka vuosi yhtä hauskat.

Kevään uutispommi: tähkälaventeli talvehti ilman mitään suojauksia, vaikka lunta ei ollut juuri yhtään! Molemmat ostetut taimet sekä kaksi niistä otettua pistokasta ovat kaikki hengissä ja voivat hyvin. Istutin ne tarkoituksella hyvin hiekkaiseen paikkaan rinteeseen, liekö se auttanut talvehtimisessa, mutta jokatapauksessa: happyhappyhappy!





Pihlajassa on nätit helminuput ja paha tuoksu, punakellukka punastelee upeasti, ja saatetaan saada suklaakirsikoita.