tiistai 14. elokuuta 2012

Monttu auki




"Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet.." ..sitten otettiin avuksi konevoimat. Ensin yritin kaivaa uutta istutusaluetta perinteisesti talikolla - pyh siitä mitään tullut: maa on märkää ja täynnä nurmenjuuria. Sitten otin avuksi pikkuvantin, ns. pienoiskaivurin, eikä siitäkään tullut mitään kun en vaihtanut siihen sitä minikauhaa jolla on tarkotus kaivaa, ja silläkin kaivaminen olisi vienyt viikon. Mies sitten ehdotti että kaivetaan traktorilla, vaikkei se mikään kaivuri olekaan. Ja sitten kaivettiin. Nättiä siirtonurmikkoa sillä irtosi, ja sille ois ollu käyttöäkin tien toisella puolella ompputarhassa, mutta ei ihan yhtä nättinä palana lähteny kauhasta pois.. harmi! Mutta niinpä vaan pihan reunaan tuli pari metriä leveä ja toistakymmentä metriä pitkä monttu! Onkin ollut vaikea keksiä minkämuotoisen alueen kaivan, eipähän tarvi miettiä enää. Tuollanen säntillinen suorakaide tuntuukin yhtäkkiä oikein hyvältä - outoa..

Nyt vaan möyhimään pohjia (on jo hyvällä mallilla!), lisäämään kompostia ja hepankakkaa, kehittelemään reunoja ja sitten se kaikkein mukavin homma: suunnittelemaan, hankkimaan taimia ja istuttamaan. Ja sitten vain odottelemaan ensi kevättä ja kesää että pääsee nauttimaan kättensä töistä. Huippua!

lauantai 11. elokuuta 2012

Auringon puolella

 



Eilisillan aherrus ei päivänvalossa näyttänytkään juuri miltään.. Talon takanurkalle, siihen kaikkein aurinkoisimpaan kulmaukseen olin kaivanut jo varmaan toissakesänä kukkapenkin paikan, mutta homma tyssäsi siihen että reunuksiin aiotut hirret makaavat autotallin perällä romukasojen takana saavuttamattomissa. Eilen kyllästyin surkuttelemaan kaikkia purkeissa kesän kasvaneita kukkasia, ja tökkäsin ne siihen kukkapenkintapaiseen. Ensin piti nykiä ne muutamat voikukat ja muut rikkakasvit hiekasta pois, ja nakella suurimmat kivenjärkäleet seinänvierustalle. Sitten vaan perennaparat nököttämään lähes vieri viereen ns. valeistutukseen, nähtäväksi jää kuinka pitkään siinä joutuvat asustelemaan. Mukaan sujahti parikymmentä oreganontainta, ja aukkopaikat on aikomus täyttää ahomansikoilla. Pensaita ei tuohon voi laittaa, koska katolta tulee lumet just tuohon. Kasvualusta on talon vieressä käytännössä puhdasta hiekkaa, joten ainakin on läpäisevä maa. Lopuksi saivat vielä ryöpsäyksen vettä niskaansa. Pärjäilkää ja levitkää, kiitos.

Tälle seinustalle piti tulla se oranssi-punainen-violetti-jne -penkki, mutta nyt siinä on kaikenvärisiä asukkaita. Tarkistetaan lajivalikoima kunhan saadaan ne reunukset + mullat paikoilleen. Nyt siinä on mm. punahattuja, väriminttua, pioneja, kurjenmiekkoja, päivänliljoja, sinipiiskaa, keijunkukkaa ja olikohan vielä jotain muutakin.

Ja voi hurja, nurkan takana odottelee jo seuraava projekti!

perjantai 10. elokuuta 2012

Ihana ilta




Pitkästä aikaa ulkona oli kuivaa, ei kuumaa eikä kylmää, ja sääskiäkin näkyi vain kolme. Ensin ulkoilutin kameraa pitkään, vaikka vähän jo hämärtikin. (Daalian piti olla oikein tummanpunainen, onhan se. Kaverina samassa purkissa kasvaa limenvärisiä gladioluksia sekä sinisarjaa. Gladiolukset ja sinisarjat ei aio kukkia tänä kesänä. Yritetään ensi kesänä uudestaan.) Haahuilin tähtiputkimetsässä ja kuuntelin kuunliljojen soittoa. Tajusin että juuri tätä olen koko kesän odottanutkin. En niinkään helteitä enkä aurinkoa, vaan sopivaa keliä touhuilla pihalla jotain ja saada jotain jopa aikaiseksi. Joten ei kun kädet multaan ja sisälle vasta kun ei meinaa enää nähdä mitä tekee ja nenään tuoksuu saunanlämmitys. Ihanaa! Siitä tekemisestä lisää kuvien kanssa ensi kerralla.

torstai 2. elokuuta 2012

Vielä jotain odotettavaa




Jotkut pitelevät vielä nuppunsa tiukasti supussa, kuten tutut punainen päivänlilja, sinipallo-ohdake, Piilu-kärhö, rohtosalkoruusu, punahatut sekä tuo ekan kuvan lähes parimetrinen hujoppi, jonka kasvatin siemenestä viime keväänä. Viime vuonna teki jo komean lehtiruusukkeen, ja nyt on kasvanut siis taivaisiin ja lehtihangat on täynnä nuppuja. Hänen pitäisi olla liuskasalkoruusu. Ja toden totta, lehdet onkin vähän viikunanlehden muotoiset. Kukkien väri oli pitkään arvoitus, muistaakseni oli värisekoitus mistä tämän kylvin. Nyt ensimmäinen nuppu vähän jo vilauttaa väriä, ihan perusookoolta näyttää, jännäsin pitkään että eihän ole se mummonalushousun väri, ja onneksi ei ole (vaikka sellainenkin voi oikein röyhelöisenä olla jopa hieno). Liuskasalkoruusun kerrotaan olevan kestävämpi kuin tarhasalkoruusu, ja monivuotinen eikä pelkästään kahden vuoden ilo. Kattellaan kuinka talvehtii, ainakin lehtiruusuke talvehti viimeksi hyvin.

Näiden lisäksi odotan näkeväni eka kertaa Salinas-liljan, joka kuvassa on niin nätti, ja nyt tuossa nupullaan jo sekin. Koko kesän olen odottanut pääseväni kaivelemaan pihalle, uusia penkkejä tekemään, ja sitä odottelen vieläkin. Nyt kun ois pari päivää ollut kelejä niin ei ole ollut aikaa, plääh..

Mitäs sinä odottelet vielä tänä kesänä näkeväsi tai tekeväsi?

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Parhaita paloja







..eiliseltä retkeltä Eija's Gardeniin. Voi kun mä tykkäsin noista pylväistä, kivistä, tiilistä, seinistä, muureista ja kasviyhdistelmistä. Oli siellä paljon muutakin nähtävää. Meillekin taitaa tulla kiviaidan viereen pallotuijia, iisoppia ja lisäksi ainakin punahattuja ja paljon kevätsipulikukkia. Kunhan ensin tulee se kiviaita..

torstai 26. heinäkuuta 2012

"Verenpisaroita"



Ihana kesä kun ei ole tarvinnut muistaa kastella edes purkeissa asuvia, istutusta odottelevia taimia! (Kasvihuoneessa näyttää paikoin aika kuivalta kun paikoilleen laitetuista kattoplekseistä suurin osa on pysynyt rungossa kiinni - vain kolme on lennellyt alas.) Oli meillä tässä viikonloppuna kahden viikon jälkeen yksi kokonainen päivä ilman sadetta..

Nurmikon muuttaminen uudeksi kukkapenkiksi ei onnistu, koska maa on niin märkää ja lähtee nurmikon juurten mukana pois - höh. Nyt vaan nostetaan kädet pystyyn ja kattellaan kuinka luonto valtaa pihan, siinä sivussa poimitaan mansikoita ja tuumaillaan mitä sitä tänä kesänä vielä pihalla ehtiikään/voikaan tehdä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Outo ruusu




Tämä tämmöinen. Pisimmät versot huitelee jo melkein kahdessa metrissä. Ei tee kauheesti juurivesoja. Nuput on hauskasti karvaiset. Tuoksuu ruusulle. Vaaleanpunainen. En muista minkälaiset kiulukat tekee, enkä tietysti edes katsonut minkälaiset piikit sillä on. Tuossa näitä aitan nurkalla nököttää kaksin kappalein, olen vaan aina katellut että onpa nätti. En ole mikään kauhea ruusuihminen (enkä kauhea ihminen muutenkaan :o), ja tiedän että ruusujen tunnistaminen on hurjan vaikeeta. Anyone?

Edit: Voikohan se sittenkin olla se Minette? Aika vähän kerrottuja nuo kukat, mutta muuten kyllä kuvaus sopisi siihen..