Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa ei ole yhtään kuvaa. Silti se houkuttelee kummasti. Ne siemenpussit on niin kauniita. Ja tietysti itse niistä siemenistäkin on hyötyä, ja jossain määrin huviakin.
Olen huonohuonohuono kasvattamaan mitään siemenestä lähtien. Ne pikkuriikkiset taimet tarvii paljon huolenpitoa - ja kastelua. Se meinaa jotenkin aina unohtua..
Jotain tietysti tulee kasvatettua alusta asti. Suosikkeihin kuuluu sellaiset suoraan paikalleen kylvettävät siemenet. Ei turailua esikasvatuksen kanssa. Ja kaikista parhaita on itsestäänkylväytyvät kasvit. Tuliunikko tulee ensimmäisenä mieleen. Ja monivuotisista akileija.
Herneitä meillä kasvatetaan joka kesä. Paitsi nyt on kummasti jäänyt ainakin yksi kesä väliin.. Herneitä pitää olla paljon, ja ne on mielellään suoraan puskasta syötävää mallia. Mehevät snapsiherneet on lasten suosikkeja.
Varovasti tiedustelin jälkikasvulta mitä meidän kasvimaalta saisi tällä kertaa löytyä. Vastaus oli herneitä, porkkanaa, ja ehkä perunaa. Ja yksi sanoi naurista. Pitänee laajentaa valikoimaa ristikukkaisten puolelle. Sikäli mikäli saadaan tuo juolavehnäpelto raivattua sellaseen kuntoon että siinä yhtään mitään voi kasvattaa.
2 kommenttia:
Minäkin olen päättänyt herättää kiinnostuksen puutarhatouhuihin myös poikaani tulevana kesänä. Pitää aloittaa jostain jännästä, joten lupasin että koitetaan kasvattaa jättiläiskurpitsa. Intoa lisäsi kummasti kun muumeissa sattui tulemaan tässä eräänä päivänä jakso, jossa mamma ja hemuli kasvattivat jättiläiskurpitsan. Vähän on kyllä nyt paineita:)
Jättiläiskurpitsa olisi kyllä tosi mahtava saada kasvatettua! Suostuisikohan Muumimamma antamaan vinkkejä, kuinka kurpitsasta saisi lihotettua oikein iiison.
Ehkäpä meilläkin asiaan innostutaan, tuon pienimmän puutarhurin toimesta (vaikka kyllä isojakin kiinnostaa jättiläiset..). Täytyykin tarkistaa vieläkö siementilauslistalle yksi pussi mahtuisi.
Tsemppiä kurpitsaprojektiin!
Lähetä kommentti