(Kuvat napsin telkkariruudulta Puutarhaperjantaista, kun ei kukkia muualla vielä näy..)
Tiistaina meillä oli hyvin mielenkiintoinen ja erittäin hyödyllinen koulupäivä. Anssi Krannila kävi opettamassa tuleville marjanviljelijöille omenapuiden leikkaamista ja vähän myös viljelytekniikkaa. Ensin opiskeltiin teoriassa omppuja, kuultiin uusista rupiresistenteistä lajikkeista ja sivuttiin vähän leikkaamistakin. Iltapäivällä pukeuduttiin lämpimästi ja lähdettiin räntäsateesta huolimatta rämpimään koulun omenatarhaan. Tarhassa on kaikkiaan parisataa kääpiöpuuta, sata eri lajiketta, jotka oli istutettu vuonna 2005, eli tekevät jo hyvin satoa ja olivat tosiaan leikkauksen tarpeessa. Siellä me tarvottiin räntäsateessa puolisääreen ulottuvassa hangessa omenapuulta toiselle, ja mietittiin että otettasko tästä vaiko tästä vaiko eikö mistään. Ja Anssi vaan sano että anna mennä! Aika hyvin sitä jo viimeisellä rivillä osasi katsoa rungon, latvan, muodon, koon ja kaikki väärään suuntaan sojottavat oksat, ja vieläpä tiesi mitä leikataan ja mistä kohtaa, ja ehkä senkin että miksi.
Omat omppupuut on vielä niin pieniä että niissä pitää keskittyä hyvien oksien kasvattamiseen, oikeanlaisiin oksakulmiin ja sen sellaisiin seikkoihin. Kunhan ne nyt ensin tulisivat esiin tuolta hangen alta. Luulen kyllä että puput on käyneet jo vähän aloittelemassa leikkaamista..
Tiistaina meillä oli hyvin mielenkiintoinen ja erittäin hyödyllinen koulupäivä. Anssi Krannila kävi opettamassa tuleville marjanviljelijöille omenapuiden leikkaamista ja vähän myös viljelytekniikkaa. Ensin opiskeltiin teoriassa omppuja, kuultiin uusista rupiresistenteistä lajikkeista ja sivuttiin vähän leikkaamistakin. Iltapäivällä pukeuduttiin lämpimästi ja lähdettiin räntäsateesta huolimatta rämpimään koulun omenatarhaan. Tarhassa on kaikkiaan parisataa kääpiöpuuta, sata eri lajiketta, jotka oli istutettu vuonna 2005, eli tekevät jo hyvin satoa ja olivat tosiaan leikkauksen tarpeessa. Siellä me tarvottiin räntäsateessa puolisääreen ulottuvassa hangessa omenapuulta toiselle, ja mietittiin että otettasko tästä vaiko tästä vaiko eikö mistään. Ja Anssi vaan sano että anna mennä! Aika hyvin sitä jo viimeisellä rivillä osasi katsoa rungon, latvan, muodon, koon ja kaikki väärään suuntaan sojottavat oksat, ja vieläpä tiesi mitä leikataan ja mistä kohtaa, ja ehkä senkin että miksi.
Omat omppupuut on vielä niin pieniä että niissä pitää keskittyä hyvien oksien kasvattamiseen, oikeanlaisiin oksakulmiin ja sen sellaisiin seikkoihin. Kunhan ne nyt ensin tulisivat esiin tuolta hangen alta. Luulen kyllä että puput on käyneet jo vähän aloittelemassa leikkaamista..
4 kommenttia:
Voi, tuolla kurssilla minäkin olisin halunnut olla :). Kerropas, mitkä ne ruvenkestävät lajikkeet ovat... omenarupi vaivaa punakaneliamme.
Myös se leikkauskurssi ei olis ollut pahitteeksi.
Kuten myös,täälläkin ois ollut yks kurssilainen.Toissapäivänä leikkasin meidän omenapuut,se ei tosiaan oo niin yksinkertaista kuin miltä kuvissa näyttää...meidän omenatarha on verkolla suojattu talvisin,ettei puputit pääse muotoilemaan puita.
Tämäkin ois voinu tulla Anssin tunnille. Joskus taannoin kauan sitten olin Krannillan tunnilla, kävi Kempeleessä pitämässä jotaki omenapuista, mutta enpä muista enää edes mitä.=)
Minullekin oli yllätys, kun kerran pääsin touhua myös yhdellä koulutarhalla seuraamaan, miten ammattilaistarhoissa leikataan verrattuna kotipuutarhaan. :D Saha soi ja oksat saa kyytiä, kotona tarkastellaan silmät kierossa silmun kasvusuuntia. Onneksi satoa saadaan molemmilla taktiikoilla. :)
Lähetä kommentti