Sinikan kanssa Kuokkalassa

Elikkäs luumuilua. Tein sen mitä ei saisi, leikkasin luumupuut.. No en siis oikeasti, mutta kaikki kuivat latvat sai kyytiä. Ei tullut haavoja, ei vuotanut nesteitä, joten vissiin ehkä kuitenkin oli ihan asiallista hoitoa. Samalla poistin runkosuojat ja jänisverkot. Oli jo aikakin.

Sinikka sai viime kesänä muuttomatkalla melko pahat kuljetusvauriot. Latvankärkiä kuivui paljon, osa pitkältäkin matkalta. Viime syksynä en kuitenkaan jaksanut/muistanut/ehtinyt leikata kuivia osia pois. Kevättalvella kävin ihmettelemässä kurttuisia, kuivia oksia. Ajattelin leikata ne heti kun tiedän varmasti missä vielä henki pihisee. Nyt sitten vihdoin viimein sain haettua oksasakset nurkan takaa, joten homma hoidettu. Tulihan siitä vähän hauskan näköinen, kun latvaversoista lähti reilu puoli metriä pois..

Kuokkalan punaluumussa oli huomattavasti vähemmän leikattavaa. Muutama taittunut oksa ja kuiva kärki. "Rennot oksat", nimilapussa sanottiin, ja tosiaan on hieman rennompi kaveri kuin jämäkästi ylöspäin osoittava Sinikka.

Kolmessa päivässä

Miten voi maisema muuttua näin valtavasti kolmessa päivässä!? Joka paikassa on vihreää. Sinivuokot kasvattavat lehtiä. Valkovuokot joista ei ollut kuin pari versoa havaittavissa, kukkivat täysillä. Keltavuokotkin on ilmestyneet, samoin hämyvuokko nostaa päätään mullasta. Skilloilla on kaikki kukat apposen auki, krookukset on jo ohi. Puissa on lehtiä: koivuissa, lehtikuusissa, pihlajissa, tuomessa jo isot nuputkin. Vaahtera kukkii ja pörriäiset pörrää. Hullua! Ihan hullua.

Nyt on jo näitäkin

Kovin ujoina skillat vielä luovat maahan katseensa. Lähemmäs, lähemmäs sanoo sisäinen taiteilijani, mutta eipä se näillä välineillä tahdo onnistua. Joten ehkä kuitenkin yritän kunnostaa vanhan kamerani, se osaa tarkentaa sentin päähän, näin lähelle:.


Sääennuste lupaa perjantaille 24 ja lauantailla 25 astetta, eli lämmintä tuntuisi riittävän. Työmatka osuu harmillisesti juuri loppuviikkoon, lauantaina pitää kiirehtiä kotiin nauttimaan kesäisistä keleistä. Ja ihmettelemään kukkaloistoa..

Päivän kukat sekä uuden kameran testailua

Kerrottukukkainen lumikello, näsiä pellolla ojan varressa, krookus Prins Claus sekä aaah, ihana sinivuokko.

Skillakin poksauttaa nuppunsa auki ehkä jo huomenissa.


On siis kevät :o)

Kukkapenkkiprojekti

Talon edustalta viime kesänä kyytiä saaneiden juhannusruusujen tilalle pitäisi keksiä jotain kaunista. Välillä olen ollut rakentamassa siihen havuryhmää, välillä taas perennapenkkiä. Nyt työt on sen verran käynnistyneet että olen kaivanut reunoilta kivet esiin. Wanhan pirtin nurkalta lähtevää nurmikäytävää levensin raivaamalla röyhähtäneitä pajuangervopuskia rankalla kädellä. Rinteeseen tulee ehkä muutama porras. Ja ehkä kaariportti köynnöksille..

Kun ruusut on pois varjostamasta, pääsee alla piileskelleet skillat esiin. Enpä tiennyt niitä tässä kohti olevankaan.. Ne pitää siirtää kunhan vaan keksin minne, ehkä nurmikon puolelle. Tulevan penkin ajattelin reunustaa noilla ihanilla pyöreillä luonnonkivillä. Jos vain onnistuisi tekemään hieman erinäköistä kun mummolan kukkapenkinreunukset.. Iso pyöreä järkäle toimii istuskelupaikkana ja saa jäädä paikalleen.

Penkistä on tulossa soikea, kokoa on n. 4 x 5 metriä, ja vähän suunnittelin tekeväni siitä kaksikerroksisen. Katotaan miten se onnistuisi, pengertämällä ainakin kun kerran on rinteessä. Tämän hetken kuvitelmissani penkissä kukkii ihanat pionit..

Kevään ensikukkanen

Tadaa! Oli niitä lumikelloja sittenkin hengissä! Juuri siellä aarreaitan takana, vaahteran alla maasta pilkistää pari valkoista pilkkua. Hirmu kylmä huhtikuu varmasti viivytti versojen ilmestymistä ja kukinnan alkamista, mutta tänään on ensimmäinen kello auennut. Varttakaan ei ole kuin pari senttiä, joten kukka hipoo melkein maata. Vaatii siis lähempää tarkastelua.

Ja on sieltä maasta muutakin vihreää nousemassa :o)

Elämää kasvihuoneessa

Pari pikku kurkistuskäyntiä on kasvihuoneeseen tullut jo tehtyä. Aurinkoisena päivänä siellä on jo ihan kesä. Kesän lämpö ja vihreä tuoksu. Viileinä ja pilvisinä päivinä (niitä onkin riittänyt) lämpötila ei kovin ylös nouse, ja kun yöpakkaset viheltelee enimmillään kuudessa asteessa, niin enpä ole suunnitellut vielä vähään aikaan muuttaa mitään oikeita kasveja kasvihuoneeseen. Lämpö on herättänyt herra Hämähäkin kevääseen ja juolavehnät kukoistavat..

Oikeasti ajattelin purkaa koko hökötyksen. Siis heittäisin lattiatiilet ja kasvikaukalot pellolle ja nostaisin huoneen pois paikaltaan. Hankkisin jotain levyä - ehkäpä puuseppäni tietää mikä olisi viisas levyvalinta - latoisin ne maahan ja rakentaisin kasvihuoneen uusiksi levyjen päälle. Ei näytä mitkään kankaat pidättelevän tuota juolavehnää, jospa levyt sitten vähän paremmin.