Päivän puuhat

Takana yli neljä tuntia pihatöitä. Juu, en edes käväissyt mansikkamaalla.. Hämyvuokon pienet punertavat versokäpälät bongattu maanpinnasta. Vähän haravoitu. Sisäänkäynnin edusta siivottu roinasta. Takapenkin hirsien alle sorat kärrätty. Seuraavaksi pitäis hirret kantaa autotallista ja pätkiä sopiviksi. Etupihan hirsipenkkiin kärrätty horsepoweria omasta lantakompostista. On muuten ihanannäköistä tavaraa tuo kaksi talvea muhinut pollenpotku.

Nyt onkin penkissä multatila sopivan täynnä, ja muutama kaupungista mukaantarttunut kukkanenkin jo istutettu: sormivaleangervo, valkokukkainen maanpeitekasvi nimeltään tuoksu"dementia", isotähtiputki sekä pihalta siirretyt imikät. Penkissä talven vietti pieni pala kevätkaihonkukkaa, se saa jäädäkin siihen, ei haittaa yhtään vaikka leviäisi yli äyräitten. Tähän siirtelen lisää kasveja omalta pihalta ensi viikolla (hei eihän sen niin pitänyt mennä, tähänhän piti mahtua vaikka mitä uutta..). Huomaa myös sillisalaattisuunnittelun pääperiaate: jokaista kasvilajia saa olla enintään yksi taimi..

Kukkia ja kevättöitä

Se yksi ainoa kerrottukukkainen lumikello tuijottaa ylöspäin, yrittää varmaan tähyillä taivaalle ja etsiä aurinkoa ja lämpöä.. Pajun ihanan pörröisen kukintopompulan kuvasin ihan vaan siitä ilosta että nyt pääsee lähelle. (En vaan voi olla hehkuttamatta sitä..!) Pörriäiset ei jaksa oikein lennellä, taitaa olla liian kylymää..

Kasvimaan kuokkimisoperaatio on ollut jäissä muutaman päivän, samoin kuin se kuokkijakin. Maata on kuitenkin käännetty ja putsattu rikka"ruohoista" jo useampi neliömetri, ainakin reilusti enemmän kuin viime vuonna koko kesänä. Ja selkäkin on ollut kipeämpi kuin viime vuonna koko kesänä.. Juolavehnän juuret ja voikukat säilön jätesäkkeihin heittämään henkensä. Pitää vaan keksiä säkeille sopiva säilytyspaikka. Ja voi kun meillä on jo toukokuun alussa k u i v a a, mitähän se on parin kuukauden päästä..

Oikeita töitäkin on päästy jo maistelemaan, mansikan rivivälit alkaa pikkuhiljaa tasoittua, kivet siirtyä metsänreunaan ja suurimmat juolavehnätupsut häipyä nurmen tieltä. Oikeesti on vielä yli puoli peltoa käymättä läpi, jospa sitä ennen sadonkorjuuta ehtisi..

Pieniä sinisiä

Nyt tää on tosi iloinen, kun tällä on tuo lähikuvaussysteemi! Vaikka se vaatiikin pyllötystä ihan maantasalla ja polvien ja kyynärpäiden kurautumista ja kaikkien pienten taimivauvojen väistelemistä, niin on se sen arvoista. Sitäpaitsi keksin käyttää ystävääni Niiloa polvien alla ja ai että se toimii hyvin. Täytyy hankkia monta lisää esim. kyynärpäiden alle, ja mansikkamaalle varsinkin.

Sellaisen pienen jännän seikan huomasin pihan sinivuokoista, että toisilla on tuollaiset kivat kaksiväriset heteet, ja toisilla ihan vaan valkoiset. Onkohan ne jotain eri kantaa, en missään enkä kenelläkään ole ennen nähnyt tuota "Marianne"-versiota. Valkoheteiset ei ole vielä ihan kunnolla auki, on vähän viileää ollut viime päivinä.

Valkovuokot on vielä ihan vauvoja, hassuja pikku käpäliä törröttämässä maasta. Mutta nuput niissä on jo ihan valmiina..

Oranssia!

Värkkäilen tuohon takapihalle tuvan nurkalle samantapaista hirsillä reunustettua perennapenkkiä kuin keittiön ikkunan alla on. Tämä vaan on etelän puolella, ja siksi oikein mukavan aurinkoinen ja lämmin paikka. (Tähän siis pitää syksyllä istuttaa niitä aikaisia sipulikukkia!)

Aloin miettimään kasvivalikoimaa, ja ennen kaikkea värejä, sillä ne tutut vaaleanpunainen, sininen ja violetti ei näytä kauheesti miltään keltaista seinää vasten.. Sitten välähti: oranssia sen olla pitää! Ja tietysti vähän jotain kontrastiväriä, kävisköhän tumma violetti ja limenvihreä/sitruunankeltainen. Joukkoon ihan hippunen valkoista rauhoittamaan värivalikoimaa. Saappaat nähä mitä siitä tulee.

Ajattelin siirtää penkkiin naventan seinustalta nämä oranssit päivänliljat (, jotka tässä näyttääkin vähemmän oransseilta mitä muistinkaan..).

Ehkä tulikellukkaa, ruskoliljaa, kesäkulleroa. Tilauksessa on myös punahattu 'Hot Summer', joka ainakin kuvan perusteella näyttää oikein herkkuväriltä.

Ne tummat violetit onkin vähän vaikeampia.. Ritarinkannusta ja sitä tummaa kerrottua akileijaa ainakin, mutta mitä muuta?

Keräsalaatteja

Enpä koskaan ole kokeillut keräsalaatin viljelyä. Mutta nytpä kokeilen. Lajikkeita muutama:

* Buttercrunch - Vanha, hyvä lajike. Uloimmat lehdet tummanvihreitä, aaltoilevia, rapeita ja paksuja. Sisus kermankeltainen ja mehukas. Kerä tiivis ja painava. Herkullinen keräsalaatti.

* Dynamite - Mainio keräsalaattilajike, joka tuottaa hienon tasakokoisia, rapealehtisiä keriä.

* Merveille des Quatre Saisons - Suosittu puna-vihreä keräsalaatti. Herkullinen salaateissa.

* Ice King - Suosittu rapea keräsalaattilajike. Kasvattaa ison kerän, kiinteä sisus.

Ainakin näillä on ihanan herkulliset mainoslauseet. Toivottavasti sato on oikeasti yhtä herkullinen ja tietysti runsas. Näille kaveriksi kasvimaalle ajattelin hernettä.

Järjestys

Ensin kukkii lumikellot (ne on jo niin nähty), sitten posliinihyasintit ja samaan aikaan valkoiset krookukset, ne joissa on pienet violetit raidat. Seuraavaksi aukeaa pienenpienet Prins Claus -krookukset, talventähdet (keltaiset kukat on edelleen maailman vaikeimpia saada kuvattua oikean värisinä) ja siniset krookukset. Hassut nuo oranssit tupsut hetki ennen nupun aukeamista :o)

Mitähän seuraavaksi? Veikkaisin sinivuokkoja ja skilloja. Jouluruusukin on hengissä, tekee uusia versoja, eikä yhtään haittaa vaikka tänä keväänä jättää kukkimisen väliin. Ihastellaan sitä sitten ensi vuonna.

Mies toi kameraan loittorenkaita tai jotain, kuitenkin systeemin jolla pääsee vieläkin lähemmäksi. Olen ryöminyt pitkin pihaa polvet kurassa tiirailemassa kukkasia kameran etsimen läpi iihan läheltä. Vielä täytyy kuvaamista opetella paaljon..

Ekat

Sovitaanpa että ensimmäinen lumikello aukaisi nuppunsa 15. huhtikuuta. Aika aikaisin, sanoisin. Viime vuonna ensimmäinen lumikello kukki vasta 5.5. Näiden lisäksi nuppuja on bongattu jo skilloistakin.

Aitan päädyssä, siellä vellikellon alla missä asuu kruunukärhö, tähtijasmike, akileijoja, krookuksia ja tulppaaneita sekä viime syksynä istutettuja posliinihyasintteja, niin siellä oli iloinen yllätys. Vaati hieman kahlaamista hangessa että ihan äärelle pääsi, mutta kyllä kannatti, sillä posliinihyasintit kukkii ihan kohta! Ja ne krookuksetkin pukkaa nuppuja, vaikka viime keväänä tekivät pelkkiä lehtiä.

Aitan päätyseinän vieressä kasvaa myös vanha lännenhopeapensas, joka on ehkä kauneimmillaan juuri tällaisena lehdettömänä marjat sinistä taivasta vasten möllöttäen.