Aitoja kiviaitoja ja yks yritelmä

Terveiset Gotlannista! Kävin siellä viime viikolla ihastelemassa kiviaitoja. Ja olihan niitä! Paikoitellen oikein kilometreittäin molemmin puolin tietä. Ja mikäpä siinä on rakennellessa kiviaitaa, kun on tuollasta sopivaa kalkkikivipalikkaa saatavilla. Toista se on täällä meillä.. Ilmeisen helposti pysyvät päällekkäin, sillä aidat oli tosi kapeita, ei mitään hölmöjä sääntöjä että aidan leveys pitää olla puolet korkeudesta vai miten se menikään.. Kaikista eniten muhun kuitenkin ehkä vetosi tuo tavallisennäköisistä kivistä kasattu rakennelma, jota oli nerokkaasti jatkettu ylöspäin riu'uilla. Tämä aita mielessä aloin sommitella etupihalla siellätäällä lojuvia kiviä kaarimuodostelmaan. Kovin korkea tuo ei (vielä) ole, jos ei nyt tarpeeksi leveäkään.. Kasataanpa sitten talven jäljiltä uudestaan jos tarve vaatii. Toisaalta tuo riukusysteemi viehättää mua kovasti, mutta ehkä se ei kuitenkaan taitu näin jyrkkään kaarteeseen. Kattellaan nyt, ties millon löytyy seuraava mahis rakentaa aitaa.. (Huomaa muurin oikealla puolella rehottava, tänä kesänä rakennettu kukkapenkki, tää on se meidän käyntikortti..)

Kesäkuun kukkia

Tulee vähän tälleen jälkijunassa nämä kuvat, mutta sattui muutama ihan kunnollinen kukkakuva silmään nyt kun oli hieman aikaa penkoa menneen kesän otoksia. Ehkä jaksan joskus kaivella muiltakin kuukausilta muutaman kuvan :o)

Syksyn väreissä

Jaa niiiiin, mullako on tämmönen puutarhablogikin..? On kyllä koko kesä menny semmosta tahtia tuolla työrintamalla eli siis viljelysten parissa, ettei paljon muuta ole ehtinyt ajatellakaan. Puutarhassa en ole aikoihin tehnyt mitään. En yhtään mitään. Autopaikan sorakasa on levitetty että autot pääsee paikalleen, mutta vieressä oleva "kukkapenkki" on reuhahtanut täyteen rikkakasveja. Ei tullut myöskään tilattua multakuormaa.. Muutaman kukkasen olen kesän aikana hommannut. Alkukesällä vielä pidin tallessa kuitit että pysyn kärryillä mitä uutta kukkapenkkeihin on muutanut, mutta nyt ei ole aavistustakaan missähän moiset lippulappuset voisi olla. Uusia kasvejakaan ei ole aikoihin ilmaantunut. Uusi yritys ensi vuonna.

Kuvia sentään olen ottanut sillointällöin, viimeksi tänään. Värit on nyt niin kauniit, tuokin keltakurjenmiekka oikein loistaa syysvärityksessään.

Punahatut kukkii vielä ihan täysillä, etupihalla ja takapihalla, jossa aurinkoisina päivinä on käynyt melkoinen kuhina. Perhoset tykkää.

Marhanlilja on tekevinään syysväriä, hyvältä näyttää kun taustana on purppuraheisiangervo.

Jonku tyypin syysmaksaruoho on kyllä melkoinen väriläiskä. Tällä taustana on muistaakseni sormustinkukka, joka onkin jo vähän kellertynyt. Hyvin passaavat yhteen he.

Ihan ensimmäistä kertaa näen syyskimikin kukkivan. Ennen on tehnyt vain nuppuja. Nyt on eka nuppu auennut, tosi herkkä, ja hyvät värit! Vaikka ei ollut kovin helppoa saada edes terävähköä kuvaa pienenpienestä valkoisesta kukasta heilumassa kovassa tuulessa..

Tämmönenkin luppio on kukkapenkissä näköjään. Onkohan tämä niitä siemenestä asti itse kasvatettuja..  Tuoksutella en tätä hoksannut, pitää siis mennä uudestaan lähelle. Taustalla valkoinen virginiantädyke, mikä sopiikin mainiosti tummaan luppionkukkaan.

Viirukirjokanukankin syysväri on tosi kaunis. Vasta osa lehdistä on vaihtanut väriä, hauskannäköistä kun vieressä on ihan vihreitä lehtiä. Onhan tuolla pihalla vielä vaikka mitä värikästä, pitää vain pitää silmät auki ja muistaa katsella oikeaan suuntaan :o)

Edistyy tekemällä

Tänään olen muka lapsenhoitovuorossa, kun nuoriso on Animeconissa. Lykkäsin sujuvasti vastuun ukille, ja lähdin pihalle lapionvarteen. Iso kivi, johon kukkapenkki tällä hetkellä rajautuu kaivautui vielä enemmän esille, autopaikan sora tulee sitä vasten, ja viereen tulee lisää kiviä vähän samalla tavalla upoksiin ja sora niitä vasten.

Kukkapenkin talonpuoleinen uudisosakin sai jo muodon, tämä on sitten se pihan käyntikortti, pitäsköhän vähän suunitella mitä siihen istuttaa.. Ensin kuitenkin nuo rytöt pois tuolta riippumaton alta. Ja kylläpä tekis mieli heti lähtä jatkamaan kaivauksia. Niin hyvä flow päällä että sitä ihan unohtaa että välillä pitäis esim. syödäkin.. Mutta nythän se on tehtävä kun on tilaisuus, ties milloin tulee seuraava. Ja heti huomenna on laitettava multakuorma tilaukseen!

Uusi leikkikenttä

Tästä se lähti..

..ja nyt on poistettu iso kasa ei-toivottuja kasveja juurineen, muotoilu maanpintaa vähän järkevämmin, ja tehty paljon uutta temmellyskenttää meikäläiselle. Pitää vaan tuo vanha tönö purkaa alta pois, vaikka mies kyllä meinasi ettei purkutyöt tuhoa uutta pihaa, jos sellasen teen ennenkuin talo on purettu. Suunnitelmat on jo pitkälti valmiina, pitää vain löytää aika ja energia ja sopiva sää niiden toteuttamiseen.

Samalla kertaa pistetään autojen parkkipaikka uusiksi, onkin ollut sellanen mutalätäkkö aina keväisin ja kovien sateiden jälkeen. Jospa siihenkin tulis nyt hieman helpotusta. Ihanaa kun asiat tapahtuu!

Avoin puutarha: Kielopolku

Ihan edellisen kohteen naapurissa, eli parin kilometrin päässä, oli päivän toinen ja viimeinen pysähdyspaikka. Ja jos edellinen puutarha oli suuri, niin oli kyllä tämäkin. Pari lampeakin pihaan mahtui, taisivat olla tekosellaisia, ja kooltaan ehkä samaa luokkaa kuin meidän metsälampikin.

Lammen takana oli melko erikoinen ilmestys: kuusi nurinpäin. Ympärillä oli tuet, jotka kuulemma voi muutaman vuoden päästä poistaa ja puun pitäisi pysyä pystyssä sen jälkeen ilman mitään kommervenkkejä. Luulisi kuitenkin että maassaoleva osa pikkuhiljaa lahoaisi, tiedäpä häntä sitten.

Vieressä oli mielenkiintonen ympäristötaideteos vanhoista kattiloista ja pannuista. Puutarhassa oli paljon muitakin kierrätysideoita erilaisen taiteen muodossa, ja täälläkin niin paljon ihmisiä ettei kuvaaminen tahtonut onnistua..

Yksinkertaisimmat jutut oli taas niitä parhaita. Luonnonkasvien oli annettu kasvaa istutettujen sekaan tosi nätillä tavalla, väriyhdistelmät oli mitä parhaat. Varsinaisia kukkapenkkejä en täällä oikein edes huomannut kun oli niin paljon muuta katseltavaa, liekö niitä sitten ollutkaan.

Ystävällisesti esittelin satunnaiselle tyypille joka ihmetteli kukan lajia että se on kummaturjenpolvi :o) Loistavasti sopii lupiineille pariksi, luulisi että molemmat leviävät yhtä hyvin joten kumpikaan ei jyräisi toistaan alleen. Uskaltaiskohan antaa lupiinin kasvaa jonnekin nurkalle, meillä tuota tummakurjenpolvea löytyy jo lähes joka kukkapenkistä, on niin hyvä leviämään siemenistä.

Ihana nähdä tämmösiä pihoja, mistä huomaa että ne on tehty omaksi iloksi eikä niin kovin pipo tiukalla. Jospa minäkin uskaltaisin joskus oman puutarhani avaamaan vieraille, tänään kävi kaivinkone ja homma nytkähti ison askeleen eteenpäin!

Avoin puutarha: Kukkosaho

Tällä kertaa avoimien puutarhojen päivänä mulla oli illalla muuta sovittua menemistä, joten kovin kauas en olisi pihoja kerennyt pällistelemään. Onneksi niitä löytyi ihan läheltäkin kaksin kappalein. Sunnuntaina kello juoksi niin nopsaan, etten edes huomannut että on jo puolipäivä, joten en ihan alusta asti päässyt menoon mukaan. Ensimmäisenä katsastin Kukkosahon, jossa olen vieraillut kerran aiemminkin tosi pikaisesti, nyt oli enemmän aikaa kierrellä pitkin pihaa.

Ja kaikenlaista siellä olikin. Lähinnä ihmisiä :o) Autoja oli tienvarret ja parkkipaikat täynnä, jotkut oli lähteneet matkaan ihan bussilla.. Ja piha täynnä jos jonkunlaista muoria istuskelemassa kahvikuppi kädessä. Teki vähän vaikeeta saada otettua kuvia ilman että joku tyyppi olisi livahtanut mukaan.

Kesän myöhäisyydestä johtuen ei ehkä ollut niin kukkeaa kuin normaalina kesänä olisi ollut. Mulle meinas tulla ihan ähky ja runsaudenpula, niin paljon kaikenlaista näkemistä, kukkia, kiviä, istuskelupaikkoja ynnä muuta kivaa oli, ja pihalla pinta-alaakin varmaan lähes hehtaari.

Loppujenlopuksi eniten mua viehätti ne kaikkein yksinkertaisimmat jutut, kukat kivenkolossa ja sen sellaset. Pari kivaa ideaa omaan pihaan vietäväksikin löytyi, esim. nyt tiedän miten toteutan istuskelupaikan ulko-oven lähelle: reunaan isoja kiviä ja pieniä kasveja, väliin kivettyä pintaa ja pöytäryhmä, vähän kauemmas vähän korkeampia kukkia väreittäin ryhmiteltynä. Hyvältä näytti, harmi kun ne muorit just siinä istuskeli koko ajan..

Betonista oli tehty pihalaattoja raparperinlehtipainatuksella, sekä kiva kivilyhty. Mulla on betonisäkit jo hommattuna, olispa vaan aikaa jossain vaiheessa käydä noiden raparperien kimppuun ja kerätä kippoja betonilyhtyä varten..

Keli oli tosi kaunis, aurinkoinen ja lämminkin. Sateella ei ehkä olisi tullut lähdettyäkään. Ainoa asia mitä jäin puutarhapäivältä kaipaamaan on kaveri jonka kanssa olisi pihoja voinut koluta, yksin oli vähän kurjaa, kun pihan emäntäkin joutui olemaan koko aika edustustehtävissä.