torstai 9. heinäkuuta 2009

Ehkä sittenkin..


Huomasin että kyllästyminen ei taidakaan koskea itse kukkia vaan sitä iänikuista kaivamista.. Helpottaisi jos saisi edes jonkun pienen pikkuruisen pläntin ns. valmiiksi. Jos otetaan vanha maatalon piha, pyöreesti noin puoli hehtaaria, sellainen jossa ei ole tehty vuosiin muuta kuin leikattu nurmikkoa (eikä sitäkään varmaan kovin usein), ja yritetään muuttaa se hehkeäksi puutarhaksi, jossain vaiheessa tekee mieli nostaa kädet pystyyn.. Ideoita ja suunnitelmia piisaa, haavelista on pii-ii-iitkä, mutta puuttuu se taikasauva millä kaiken saisi tapahtumaan..

Pitäisi-listakin on pitkä, vaikka en haluaisi ajatella asioista että niitä pitäisi tehdä. Niinpä saan touhuilla ainakin vielä seuraavien asioiden parissa (ja tämä ei tosiaankaan tarkoita, että kaikki tulee olla tehtynä tämän kesän aikana, ehei!):
-raivata horsmikkoa, vatukkoa, lepikkoa, nokkosikkoa, vaahterikkoa
-kaivaa nurmikkoa juurineen pois, pois kauniinpien asioiden tieltä
-rakentaa vihdoin sen terassin, ennen kuin lämpökäsitellyt laudat kauhtuu/lahoaa käyttökelvottomiksi
-korvata pitsilehtihumalan navetan seinältä jollain muulla, tai ainakin riipiä sen pois juurineen
-keksiä paikat ja istuttaa kaikki purkeissa asuvat taimiparat
-hankkia lisää jotain kaunista pihan paljaisiin paikkoihin
-hävittää juolavehnää putsatuilta alueilta kasvimaalta ja perennojen seasta, sitä nousee edelleenkin vaikka joka neliösentti on käännetty ja putsattu - grrr..
-perehtyä uuteen ei-niin-mukavaan tuttavuuteen eli vuohenputkeen ja sen hävittämiskonsteihin - vinkkejä otetaan vastaan
-ja kastella, kastella, kastella ainakin kasvimaata, ellei tämä kosteampi säätyyppi päätä pysytellä meidän mäellä koko loppukesää

Hulluinta tässä on se, että oikeasti tykkään puuhastella pihan parissa. Tekeminen on melkeinpä yhtä suuri nautinto kuin valmiin ihasteleminen. Virtapiikkiä odotellessa..




5 kommenttia:

Akileija kirjoitti...

Vuohenputkeen on tarjolla yksi niksi: peitä kasvualue mustalla muovilla vuodeksi. Tätä voi jatkaa sektoreittain ja saada kohtuullisen puhdasta kasvupohjaa. Ei tietysti estä alueen ulkopuolella olevia työntämästä juuriaan, mutta istuttamalla puhdistetulle alueelle jotain peittävää kuten akankaalia tms. ainakin voi hidastaa sen leviämistä.

Minulla on ollut käsittelyssä juuri yksi alue, johon tulee akankaalia ja ukkomansikkaa, jotka kumpikin rehottavat jo vieressä.

t. Porvoojoen suistosta

Tilu kirjoitti...

Vuohenputkea pukkaa meilläkin pihan reunustan maille. Viheliäinen kasvi.
Myöskin kopsuttamisen ähky tuntuu tutulle. Oltiin melkein viikko mökillä, ilmathan oli vuoropäivin sadetta ja lämmintä aurinkoa...
mitä siitä seuraa? Massiivinen rikkaruohojen kasvusto. Kotiin tullessa piha oli melko lohduton näky. Vesisateessa ja myrskytuulessa aaltoilivat vuohenputket sun muut rumasti sanottuna paskruohot ja kasvihuoneessa lerppalehtiset tomaatit. Täytyy kerätä tarmoa ankaraan kitkemis- ja siistimisurakkaan. Joskus tuntuu, että pitäisi pistää asfaltiksi koko piha. Siihen voisi sitten vaikka liiduilla piirellä erivärisiä kukkia.

Maria kirjoitti...

Tutulta kuulostaa! Välillä sitä ihmettelee tätä raatamisen määrää, mutta kun alkaa puuhastella ulkona, huomaakin yhtäkkiä, miten puutarha alkaa hoitaa tarhuria! Teillä on ihana maalaismiljöö, joka luo aivan omanlaisensa puitteet puutarhalle. Tsemppiä vain, pala kerralla! Joka kesä sitä kuitenkin saa aina vähän uutta aikaiseksi!

Vuokko kirjoitti...

Totta joka sana. Itse muutimme vanhaan maalaistaloon pian 7 vuotta sitten. Kyllähän se alkuun tuntui, ettei mitään saa valmiiksi. Joka kesälle on ollut pienempää ja isompaa tekemistä, eikä silti tunnu valmiilta. Olen opetellut nauttimaan keskeneräisestä, niin remontoitavassa kodissa kuin ulkona puutarhassakin, sillä mitä sitä sitten tekisikään, jos kaikki olisi yhtäkkiä valmista? Yksi keino on ollut se, että vanhoja valokuvia katselee. Silloin sitä huomaakin,että onhan tämä paikka muuttunut.
Väliin uupuu kaikesta tekemättömästä, mutta se kai kuuluu asiaan. Toista se olisi alle tuhannen neliön taajamatontilla, mutta siltikään en sinne muuttaisi. Ihana on kesäaamuisin tai -iltaisin hipsiä yöpaitapäällä pihamaalla haistelemassa kesän tuoksuja. Eipä sitä taajamassa sellaista viitsisi ;)

Jossu kirjoitti...

Pikkuhiljaa ja pala kerrallaan:)
Sellaista se on, tuntuu että joku asia ei etene eikä innostusta riitä,välillä sitä taas saa ihmeesti aikaan. Pääasia että itse pysyy virkeänä ja nauttii tekemisestä.
Ihana pihapiiri teillä. Ihana ajatus että olisi omalla pihalla horsmikkoa, vatukkoa....