..miks en muuttunutkaan kauniiks ja viisaammaks..? No ei, vaan olen riehunut oksaleikkurien kanssa pitkin pihaa. Eilen oli niiiiin ihanan keväinen päivä (vaikka tuuli tuhatta ja sataa), että päätin ottaa kevään ensimmäisen ison annoksen puutarhaterapiaa. Meillä on epämääräisiä pusikoita lähes kaikkien piharakennusten seinustoilla, ja kun inspiraatio iskee niin se iskee. Ehkä tunnin huhkimisen jälkeen hoksasin ajatella että taisi olla huonoin mahdollinen ajankohta raivaustöihin noin niinkuin kuunvaiheen mukaan, mutta menipä jo.
Meidän leikkimökki (eli pikkuaitta) on ehkä piharakennuksista ainoa joka ei ole purku- tai siirtouhan alla. Kyllä tuokin kaipaisi vähän tunkkausta ja pari kiveä alleen, nyt alimmat hirret näyttää olevan maata vasten vaikkei ne varmaan ole, ne vaan näyttää siltä. Kuisti on kyllä jo ihan laho, se pitäisi rakentaa uudelleen. Tätä eteläpuolen seinustaa ei ole melkein näkynytkään kun sen on peittänyt koko matkalta pajuangervikko. (Siinä muuten pensas jota en pihalleni ihan ensimmäisenä halua. Toinen esiintymä meillä on vanhan pirtin seinustalla, ja sekin on laaaaaja. Napsin vähän sitäkin eilen, mutta jätin kesken kun siellä pohjoisseinustalla oli vielä niin paljon lunta, ja pusikon pinta-ala on tähän verrattuna ainakin viisinkertainen eli usko loppui kesken..) Nytpä näkyy koko seinä komeasti. Noiden nuorten koivujen kohtalo on vielä mietinnässä, onhan ne hienonnäköisiä, mutta jos tähän aikoo istuttaa jotain muuta niin joutavat kyllä pois.
Seuraava raivauskohde voisikin olla vaikka tämä aarreaitan takapuoli, sinne on levittäytynyt villikirsikat, vaahterat ja taitaa siellä joku herukkakin pyristellä. Kuvan oikeassa alalaidassa pilkistelee ne ekat lumikellot, eikö olekin tosi esillä nämä kevään airueet tässä risukasasekamelskassa :o)
1 kommentti:
Nyt ei tuuletkaan haittaa, kun pääsee pihapuuhastelemaan;)
Lähetä kommentti