keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Raivoomista

Ennen:
Jälkeen:

Tehokas peli tuo Raiva-raivoomisveitsi vaikkei sitä tässä tapauksessa ihan oikeaoppisesti ole käytettykään. Sikäli vähän hankalaa, että meidän raiva on vääränkätinen, mutta kyllä silläkin maiseman saa muuttumaan. Näitä raivoomista kaipaavia pusikoita vielä riittää, joten hyötyliikuntaa on jatkossakin tiedossa.

Ai niin, raivasin myös sitä juhannusruusupuskan reunaa jossa kasvoi se ihana vaaleanpunainen kerrottu akileija. Tänä vuonna siitä ei saadakaan siemeniä..

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Kurkistus kasvihuoneesen


Tomaatit kasvaa niin hyvin, että anoppi luuli että olin vaihtanut taimet uusiin, parempiin. Ei, kyllä nämä on ne ihan itse alusta asti kasvatetut! Pieni tauko kasvuun tuli siinä kun joutuivat niin kauan odottelemaan kasvihuoneen valmistumista ja pääsyä isompiin multiin. Loppujen lopuksi istutus tapahtuikin liian aikaisin, sillä vasta nyt niissä on ensimmäiset kukat auki. No, ei auta kuin toivoa pitkää ja lämmintä syyskesää niin päästään maistelemaan omia tomskuja.

Paprikat on pieniä. Kolmea eri lajiketta, yhdessä on jo nuppukin näkyvillä. Kirvat on pysytellet loitolla, ja saavat luvan pysytellä jatkossakin. Melonit kasvaa kovasti pituutta, mutta ei paksuutta. Osan jätin luikertelemaan maata pitkin, loput kasvaa naruihin tuettuna ylöspäin. 'Petit...Melone' tekee kukkia jatkuvasti - pelkkiä hedekukkia, joten ei vielä hedelmiä odotettavissa. Vesimelonissa ei näy vielä kukkia.

Ananaskirsikat rehottaa ämpäreissään. Yhtä kasvatan rungollisena, kaksi on pensasmaisia. Nyt vain odottelen sitä hurjaa sadon määrää, joka pitäisi olla tulossa. Kasvihuoneessa majailee myös runkoluumu, sekä Zilga, joka on jo erotettavissa ilman mikroskooppiakin. Tosin sen kaverina kasvavat samettikukat meinaa jyrätä sen (eli ei ollut hyvä idea istuttaa niitä samaan ruukkuun, mutta jotenkin oli niin raasun näköinen pikkusormen kynttä pienempi viininlehti yksin ison ruukun keskellä..), mutta sinnikkäästi se vaan kurkottaa valoa kohti. Talveksi runkoluumu ja viiniköynnös pääsevät navettaan jos ovat vielä hengissä..

Ja kohta päästään napostelemaan pikkukurkkuja!


Kasvimaallakin on jotain vihreää: ryvässipulit on intoutuneet reippaaseen kasvuun. Näyttävät kovin isoilta kun katsoo tarpeeksi läheltä.. Porkkanoissa on jo pari lehteä, eli ehkäpä ainakin se aikaisempi lajike ehtii syömäkokoiseksi kesän aikana. Herneet meni pipariksi, perunatkin on vielä ihan vauvoja, liekö niistä mitään ehtii pataan asti. Puna- ja valkosipuleita on tulossa muutamia, kesäkurpitsatkin pukkaa vaan niitä hedekukkia.. Me halutaan hedelmiä, kiitos!

torstai 9. heinäkuuta 2009

Ehkä sittenkin..


Huomasin että kyllästyminen ei taidakaan koskea itse kukkia vaan sitä iänikuista kaivamista.. Helpottaisi jos saisi edes jonkun pienen pikkuruisen pläntin ns. valmiiksi. Jos otetaan vanha maatalon piha, pyöreesti noin puoli hehtaaria, sellainen jossa ei ole tehty vuosiin muuta kuin leikattu nurmikkoa (eikä sitäkään varmaan kovin usein), ja yritetään muuttaa se hehkeäksi puutarhaksi, jossain vaiheessa tekee mieli nostaa kädet pystyyn.. Ideoita ja suunnitelmia piisaa, haavelista on pii-ii-iitkä, mutta puuttuu se taikasauva millä kaiken saisi tapahtumaan..

Pitäisi-listakin on pitkä, vaikka en haluaisi ajatella asioista että niitä pitäisi tehdä. Niinpä saan touhuilla ainakin vielä seuraavien asioiden parissa (ja tämä ei tosiaankaan tarkoita, että kaikki tulee olla tehtynä tämän kesän aikana, ehei!):
-raivata horsmikkoa, vatukkoa, lepikkoa, nokkosikkoa, vaahterikkoa
-kaivaa nurmikkoa juurineen pois, pois kauniinpien asioiden tieltä
-rakentaa vihdoin sen terassin, ennen kuin lämpökäsitellyt laudat kauhtuu/lahoaa käyttökelvottomiksi
-korvata pitsilehtihumalan navetan seinältä jollain muulla, tai ainakin riipiä sen pois juurineen
-keksiä paikat ja istuttaa kaikki purkeissa asuvat taimiparat
-hankkia lisää jotain kaunista pihan paljaisiin paikkoihin
-hävittää juolavehnää putsatuilta alueilta kasvimaalta ja perennojen seasta, sitä nousee edelleenkin vaikka joka neliösentti on käännetty ja putsattu - grrr..
-perehtyä uuteen ei-niin-mukavaan tuttavuuteen eli vuohenputkeen ja sen hävittämiskonsteihin - vinkkejä otetaan vastaan
-ja kastella, kastella, kastella ainakin kasvimaata, ellei tämä kosteampi säätyyppi päätä pysytellä meidän mäellä koko loppukesää

Hulluinta tässä on se, että oikeasti tykkään puuhastella pihan parissa. Tekeminen on melkeinpä yhtä suuri nautinto kuin valmiin ihasteleminen. Virtapiikkiä odotellessa..




keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kukkaähky


Yleensä se iskee joskus juhannuksen jälkeen. Kukkasia on hankittu ja hoivattu alkukesä ahkerasti ja sitten se tulee - kyllästyminen. Tänä kesänä on kaivamista riittänyt ja riittäisi vielä jatkossakin, jos vaan intoa löytyisi.. On ollut hirmu kuivaa ja keinokastelu on ollut niiin v-a-i-v-a-l-l-o-i-s-t-a, miten sitä ei muka ole saanut aikaiseksi ostaa letkua lisää muutaman kiepin verran.. Eikä enää jaksa ihmetellä ihan jokaikistä uutta nuppua ja kukkaa, vaikka uudella pihalla yllätyksiä löytyy varmaan vielä jatkossakin. Yksi uusi pioni on ilmestynyt kukkapenkkiin, ja pihasta löytyy yksi iso tuntematon pensas. Sekä tietysti nimettömiä luonnonkukkia. Kasvimaalla riittää kääntämistä, että tila saadaan hyötykasvien käyttöön. Ja se terassikin on vielä palikoina.

Ehkäpä pihatöitä vauhdittaisi kunnon kompostikasa, johon voisi surutta heitellä kaikki juurenkappaleet ja kukkivat versot. Sellainen ei taida onnistua.. Juolavehnän juuria voisi kuulemma pestä ja syödä, ovat kuin karkkia. Pitäisiköhän alkaa askastelemaan lapsille talveksi karkkivarastoja.. Ja sopivaa puutarhasteluilmaakin saisi olla, ja ne vähät ötökätkin voisivat jo alkaa talviunille.

Taidan ottaa kameran kainaloon ja lähteä pihakierrokselle. Ties vaikka sieltä löytyisi jotain raportoitavaa.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Ihaninta tänään

Sur-sur, pör-pör ja aaaah!! Ilotulitusta aisteille. Tää on niiin kaunis! Miten tämän voi hävittää..?



lauantai 27. kesäkuuta 2009

Nämä

Tämä pieni kolmekerroksinen ihanuus lymyili piilossa juhannusruusun juurella. Nyt saa kukkia siinä, ja yritän muistaa aina ohikulkiessani pysähtyä ihastelemaan. Siemenet kerään tietysti talteen tulevien yllätysten toivossa. Juhannusruusut on hävitysuhan alla, mutta ennen sitä tämä täytyy ehdottomasti pelastaa johonkin turvaan.


Tämä eilen melko ovelan näköinen nuppu, jonka mielessäni tunnistin törmäkukaksi..


..olikin tänään auenneena ihan erivärinen. Törmäkukka kuitenkin taitaa olla hän. Nämäkin on lemppareita..


Tämä meidän yksi ainoa päivänlilja on alkanut kukkimaan! Melko aikaisessa mielestäni, varsinkin kun asuu puolivarjossa. Vierellä on jo poikanen kasvamassa, vielä siinä ei nuppuja näy.


Tämä nuppuputous taas enteilee yltäkylläistä kukintaa ja yhä lisää huumaavaa ruusuntuoksua. Ehkäpä jo huomenna..

torstai 25. kesäkuuta 2009

Voiko tämä olla


Suviruusu? Kotipihan ruusut -vihkonen kertoo, että suviruusu alkaa kukkia vajaata viikkoa myöhemmin kuin juhannusruusu eli kesä-heinäkuun vaihteessa - lisäksi se on vaativampi kasvupaikan suhteen. Hmmm..


Meillä juhannusruusussa on vasta yksi nuppu auennut, joten kyllä tämä on meidän pihalla aikaisempi. Toisaalta tämä asuukin lähes täydessä auringossa navetanseinustalla, ja juhannusruusu wanhan pirtin entisen seinän vierellä, osan päivästä varjossa.


Puoliaukinaiset kukat on kuin hienommallakin ruusulla.. Ja tuoksuu ihanasti!