Valoisia kuvia

Päivät on muka olleet niin täynnä touhua ja tekemistä, ihmetystä ja olemista, että olen yleensä ehtinyt kameran kanssa ulos vasta iltamyöhällä (jos silloinkaan). Vaan eipä se mitään, laskevan auringon pehmeä valo osuu joihinkin kukkivaisiin tai kurkistelee sopivasti kasvien takaa ja tekee maailmasta taikaa. Olen niiin nauttinut tästä kaikesta, näköjään täytyy välillä olla pois niin osaa taas arvostaa sitä mitä on. Nyt alkoi nämä kesäisemmät kelitkin niin onhan täällä hyvä olla!

Muutamia uusia taimia olen pihaan hankkinut: luumut 'Kometa' ja 'Reeta', päärynä 'Tsisovskaja' (sellainen oli ehkä jo ennestäänkin), sekä pari perennaa takapihan hirsipenkkiin, jonne aion myös pelastaa joitakin kasveja villiintyneistä kukkapenkeistä, kunhan tässä taas tulee hyvät istutusilmat.

Peltohommiakin olen vähän harrastanut. Mullassa köllöttelee valkosipulia, porkkanaa, punajuuria, palsternakkaa, perunaa, jokunen kaalintaimi. Vielä jotain on laittamattakin. Ja saattaa joku piha(nkaivamis)projektikin olla mielessä.

Monenlaisia kukkivaisia

Oon taas kuin se kuuluisa lapsi karkkikaupassa, kaikkialla on niin paljon kaikkea ihanaa! Kukkansa on jo avanneet ainakin krookukset, heinätähdet, posliinihyasintit, skillat, narsissit, sini- ja valkovuokot, kevätkaihonkukat, rotkolemmikit, imikät, esikot, kevätvuohenjuuri, pikkusydän, vaahtera, voikukat, sekä ekan kuvan skopolia - ja saattoipa joku nyt unohtuakin. Ihan kohta perässä tulee kylmänkukat, helmililjat, päärynät, luumut ja sitten monet monet muutkin. Auenneita tuomenkukkia tai -tuoksua en ole vielä havainnut, täytyykin lähteä tutkimaan mitä niille kuuluu. Nämä pari kosteampaa päivää on suorastaan ryöpsäyttänyt joka paikan vihreäksi, tässä odottelen ruohonleikkurin korjaantumista.

Täällä ollaan!

Hei vaan, pitkästä pitkästä aikaa! Olen paluumuuttanut takaisin maalle, eli pääsen taas hyörimään oman puutarhan kimpussa ja pikku rivaripiha on enää muisto vain. Ei kyllä kannattais olla kolmea vuotta pois pihahommista,  laiminlyönti näkyy ja rankasti. Vaan pikkuhiljaa tässä käyn läpi alueen kerrallaan, kun ei pelkästään kukkapenkit ole olleet ilman hoitoa vaan koko piha-alue. Olen nyt kesälomalla, joten aikaa pihailuun on ihan kivasti, tosin kroppa ois sitä mieltä että talven jälkeen tällanen yhtäkkinen riehuminen ei oo paras hommeli. Nyt viimein kelit suosii ja lumetkin on jo melkein sulaneet kaikkialta, tosin eilen vielä bongasin kinoksia navetan takaa, mutta ehkä lähipäivinä häipyvät nekin pois.

 

Varmaan olen unohtanut mitä kaikkia kasveja pihalle olen vuosien varrella istutellut, ja hyvä niin kun eivät varmasti kaikki ole edes olemassa enää. Nyt "kukkapenkeistä" nousee kaikkee pientä ja ihanaa risujen, voikukkien ja heinien keskeltä. Täytyy yrittää pelastaa mahdollisimman paljon kasveja, näyttää siltä että osa penkeistä täytyy kaivaa kokonaan ylös ja tehdä alusta asti uusiksi. En ota paineita, teen sen mitä huvittaa ja jaksan.

 

Teki mieli tehdä jotain konkreettista pikku uudistusta, niinpä kaivoin aamupalaterassin viereisestä pikku läntistä turhat rikkikset pois ja aloittelin yrttitarhan tekoa. Tuo ei oo paras paikka yrteille koska on vaan aamupäivän auringossa, mutta siihen se nyt kuitenkin tulee. Nythän vietetään kituviikkoa, eli istuttamaan pääsee vasta ensi viikonloppuna. Haaveissa on raparperia, ruohosipulia, oreganoa, minttua, salviaa, ja varmaan vielä muutakin mahtuis. Puutarhalta hain tomaatin- ja paprikantaimia, ne pääsee purkkeihin kunhan aika on. Tästä se taas lähtee, ihanaa!! Puutarhatöitä on ollut kova ikävä!

Rumaa ja kaunista

Heinäkuussa maalla oli vielä kovin kukkeaa, kävin ehkä kerran tai pari kiertelemässä puutarhassa. Haluaisin viettää siellä enemmän aikaa, mutta huomaa että vakituisen asumisen ollessa muualla ei niin vaan tulekaan lähdettyä kitkentähommiin tai muutenkaan pihailemaan vaikka siitä paljon pidänkin. Toivottavasti tilanne on joskus vielä erilainen, nytkin kaikki vanhat kukkapenkit oikein huutaa tekemään jotain ennenkuin nurmiheinät ja voikukat valtaa kaikki kukkaset. Joskus sitten kaivan ne kokonaan ylös ja puhdistan ja reunustan kunnolla. Hirsipenkistä sen sijaan olen yrittänyt pitää hyvää huolta tänäkin kesänä. Sieltä täytyy saada kaiken tilan valtaava tarhatyräkki pois, ja sitä aina käyn kurittamassa kun paikalla olen. Elokuun alettua värit alkaa vähitellen hiipua, kukat vaihtuu hedelmiin. Syksyn kukkakuvastot on selailtu läpi moneen kertaan, ehkä niistä jotain tähän aikaan kukkivaa punaista löytyy ja päätyy hirsipenkkiin asti. Ja omalle pihalle jotain ihan pientä.

Kesäkuisia kontrasteja

Maalla, takapihan hirsipenkissä näyttää paikoin aika täydeltä. On siellä vielä aukkopaikkojakin, joita tarhatyräkki yrittää kovaa vauhtia vallata, joten se onkin saamassa lähtöpassit tästä penkistä. Silloin penkkiä tehdessä kyselin punaisten perennojen perään, ja vieläkin niitä on lisää hakusessa. Nyt penkistä löytyy punakellukka ja punakärsämö, sekä tämän kesän uutuutena istutin punaväriminttua. On siellä myös yksi hehkuvarakkaus, mutta se on enemmän oranssi, ehkä pitäisikin hankkia ihan perinteinen palavarakkaus. Kovin keltavoittoista näyttää olevan, ja välissä hyvänä kontrastina violettia, vähän valkoistakin paikotellen. Aika hyviä väriyhdistelmiä olen bongaillut niinä parina kertana kun kameran kanssa olen maalla käväissyt.

Vielä pari laajempaa kuvaa:

6.6.2021

18.6.2021

25.6.2021

Avoin puutarha: Kukkolan näytepuutarha

Joensuun keskustan liepeillä käväsin vilkaisemassa Kukkolan näytepuutarhan, joka ilmeisesti on Marttojen ylläpitämä. Paikalla ei ollut ketään esittelemässä kasveja, mutta lähes kaikissa oli nimilaput paikoillaan. Itse näytetarha oli suht pieni, ja kasvit siististi ruudukoissa. Mahtava punainen rakennus tuoksuvien ruusupensaiden reunustamana toimi hienona taustana istutuksille. Rakennuksen toisessa päässä oli kotimuseo, jossa myös pyörähdin. Isossa kivinavetassa oli kahvio, takana aitauksia joista kuului ainakin "määää", pihalla pari kissaa.

Vähän liian helteinen päivä ja pitkä kotimatka vielä edessäpäin, joten jatkoin pikaisesti matkaa kolmanteen kohteeseen, Puutarha Auringontähteen. Sieltä ei olekaan tuomisina kuvia vaan kasveja.

Avoin puutarha: Taigan piha

Tällä kertaa olin avointen puutarhojen bongailureissulla Pohjois-Karjalassa, siellä kun sentään oli jopa muutama piha avoinna, täällä meidän lähellä ei taaskaan yhtään. Yhdistetyn retkeily- ja ystävänluonakyläilyviikonlopun päätteeksi ajelin ensin Jakokoskelle katsastamaan Taigan pihan. Olin paikalla heti pian puolenpäivän jälkeen, ja auton sai just ja just vielä mahdutettua pihaan.

Piha oli iso, istutusalueissa oli käytetty paljon kiviä ja erilaisia risuista askarreltuja hahmoja. Kasvimaa oli siististi laatikoissa. Parasta antia oli pihan takanurkan lampi, sillä se ja siihen johtava puro oli ihan täynnä nuijapäitä. Niitä olisin voinut ihmetellä pitempäänkin, ja oispa ollut ihanaa istuskella laiturilla uittamassa jalkoja vedessä, mutta eihän se olisi ollut sallittua.. Etupihalla oli laajahko sora-kivi-havualue, sisääntulossa myös havuja ja erilaisia perennoja. Tähän aikaan kesästä vaan kaikki näytti niin yksivärisen vihreältä, jäin kaipaamaan värejä! Keltakurjenmiekan näin kukkivan ja yhden ison syreenin, saattoi ehkä olla joitain muitakin jotka ei kuitenkaan jääneet mieleen.