Ne aikoo kukkia

Erityisen superonnellinen olen noista syreeninnupuista. Se on joku jalompi lajike, jonka sain naapurista pari vuotta sitten (kiitos ♥), ja jännityksellä odotan minkälaiset kukat se pukkaa, onkohan ne kerrottuja vai muuten vaan tosi hienoja.. Ainakin aika tummilta näyttävät nuo nuput. Takapihan narsissi jo vähän huiskuttelee, antaa pientä esimakua tulevasta. Nyt sais oikeesti vähän jo lämmetä! Ihan kuin olisin nähnyt jonkun säätiedotuksen, jossa luvattiin viikonlopulle aurinkoista ja kakskyt astetta lämmintä. Mutta toisaalta ei ole kiva sekään, jos tulee hirvee lämpöaalto ja kaikki kauan odotetut kukat on sitten parissa päivässä ohi.. On oikeesti ollut niin kylmää (vaikkei oikeesti ole edes ollut kylmää..), että meillä tuomissakin on vasta pienet lehdenalut ja nuppuset. Siis verrattuna siihen että varmaan jossain etelämmässä tuomet on jo/kohta kukassa. Normivuoteen verrattuna taitaa kuitenkin olla kevät vielä etuajassa.

Jumittaa

Ei etene tämä kevät nyt melkein ollenkaan. Edelleen on narsissit nupulla (paitsi etupihalla yksi keltainen auennut, jee), samoin valkovuokot vasta ujosti kurkistelee että joko sitä uskaltais aueta ihan kokonaan. Posliinihyasintteja löytyy sieltä ja täältä, vaan ne on jotenkin kummallisen harvoja eikä ollenkaan sellasia pehkoja kuin niiden kuuluisi olla. Ovat jopa tehneet siementaimia (tai sitten olen ripotellut skillansiemeniä joka paikkaan ja ne onkin niitä), että posliinihyasinttilätäköitä - ellei ihan meriä - on toivon mukaan odotettavissa tulevina vuosina.

Koleista keleistä huolimatta löysin pari uuttakin kukkijaa: mummilta saatu esikko sekä ensimmäiset vaahterankukat lämpimällä aitanseinustalla. Seuraavaksi odottelen kirjopikarililjojen kukintaa, sieltä ne jo pungertaa itsejään pystyasentoon.

Vinksahtanut viinitarhuri sai tänään postia, Viherpeukuilta tuli Spulga. Se on jo ihan vihreä ja aivan toista maata kuin nuo viinitarhan kuolleennäköiset karahkat, joten pidämme häntä vielä hetken sisätiloissa. Viinitarhassa Spulgalle on oma paikka (ja varmaan useampikin mistä valita), kunhan vaan sopivat istutusajat koittaa niin hän siirtyy sinne oleilemaan. Ja tuli siinä paketissa vähän muutakin, ja vielä odottelen lisääkin paketteja saapuvaksi..

Ja nämä ihan kohta..

Valkovuokot! Kukkimassa ihan näillä näppäimillä! Eikä oo vielä edes toukokuu! Oiskohan ne tänä vuonna kukassa jo äitienpäivänä, se oiskin eka kerta kun varmuudella kukkivat jo silloin. Ja narsissitkin! Aarreaitan takana viisi tuuheeta puskaa niitä kerrottuja kelta-oransseja, ja etupihan puolella mättäittäin kaikenlaisia narskuja. Nyt pari lämmintä päivää, niin eiköhän nämä ala poksahdella auki.

Ja vielä korjaus edelliseen postaukseen, kun luulin ettei kevätkurjenmiekat kuki enää kolmatta kertaa. Löysin kuin löysinkin nämä himpun tummemmansiniset yksilöt (yhteensä 2) vasta nyt. Eli onpa vieläkin suurempi syy istuttaa näitä taas syksyllä lisää!

Toinen yllättävä ilonaihe löytyi pellolta: muutama talvehtinut palsternakka, joita ei syksyllä satoa nostettaessa oltu huomattu. Olivat säästyneet myyrien hyökkäyksiltä, ja muutenkin oikein napakoita ja hyvänmakuisia. Täytyy tulevanakin syksynä jättää osa palsternakoista talven yli peltoon. Monestiko sitä saa tuoreita kotimaisia luomujuureksia huhtikuussa? Kyselee nimimerkki ikävä oikeita porkkanoita..

Bongattu

..vielä ainakin nämä huhtikuulla kukkiviksi. Kun muistaisi kuka on tuon matalan kirkkaanoranssin tulppaanin nimi, se näyttää kukkivan toisenakin vuonna. Ja muistiin pitää kirjoittaa sekin, että istuta ihmeessä syksyllä lisää kaikkia erivärisiä pieniä kurjenmiekkoja (vaikka niistäkin näyttää ne toissavuotiset hävinneen kokonaan, eli kukkivat kahtena vuonna ja sitten ei enää, mutta ihania ovat!)!

Huhtikuun kukat

Lumikellojen jälkeen tässä eräänä päivänä bongasin pihalta pari aukinaista sinivuokkoa ja yhden skillan, ja imikätkin on jo vähän näyttäneet että kukkivat ihan just. Eilinen lämmin päivä kului mummin eteläisempää pihaa ihaillen, siellä kukki jo kaikki krookukset ja ensimmäiset tulpaanitkin. Tänään löytyi omalta pihalta yllättäen myös muutama krookus sekä ensimmäinen posliinihyasintti. Oi kevät ♥ Ties kuka vielä ehtii kukkaan tämän kuun puolella!

Ja mun skillameri senkun kasvaa kasvamistaan, voi kun olis valmiina niitä kukkapenkkejä mihin nuita siemeniä vois heitellä. Tai jos ois omenatarha, siellä kukkis ensin skillat ja sitten lemmikit ja angeliquet - hetkinen - onhan mulla! Tykkäisköhän tuo meijän muanilveilijä jos laittasin lemmikkiviljelmän pellonlaitaan..

Vanhojen omppupuiden kimpussa

Omat omenapuut on vielä ihan nuorukaisia, joiden leikkauksesta selviää helposti ohjeita lukemalla ja vähän päätä käyttämällä. Isompien haasteiden toivossa lupauduin naapuriin avuksi pähkäilemään miten leikataan vanhempia omenapuita. Vähän luettiin opastusta kirjasta, muttei sieltäkään mitään hirveen tarkkoja ohjeita löytynyt. Joten otettiin vain reippaasti saha käteen ja alettiin hommiin. Hyvinhän niitä lopulta leikattiin, ainakin saatiin aikaan paljon leikkausjätettä. Ja kylläpä ne puutkin vähän ilmavimmilta jälkeenpäin näyttivät, tässä esimerkiksi yksi ennen ja jälkeen:

Puita oli kuusi, ja etukäteen mietittiin että niinköhän niitä yhden iltapäivän aikana saadaan kaikkia leikatuksi, vaan saatiin me. Toivottavasti ei otettu ihan liian paljon yhdelle kerralle, yritettiin kyllä jättää vähän leikattavaa vielä ensi keväällekin. Oli kyllä ihan huippukeli ja huippuseura, ja tuli huippuhyvä mieli kun sai olla avuksi!

Pieniä

Ikkunalla pieniä taimivauvoja: 48 tomaattia (joo, tiedän, mutku mää niin tykkään niistä!), kolme vesimelonia ja viisi paprikaa, ja kaikkia voi vielä olla tulossa lisää.

Pihalla lisää pieniä lumikellosia (ah ja voi nämä kerrotut!):

Ja se viimeinen pieni: Sain aikaa sitten anskilta jännän haasteen, kiitos!

"Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim. omaa kuvaa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuudenkuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla. Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle." 

Haasteeseen vastaaminen kesti näin kauan, koska vasta viime viikonloppuna pääsin kyläilemään äitin luona ja kurkistelemaan vanhoja kuvia. Musta pienenä ei ole puutarhailukuvia, monia muita mukavia kuitenkin löytyi. Ikähaarukka näissä on 2-12 vuotta, luulisin. Tosi kiva pitkästä aikaa nähdä itsensä pienenä, ja varsinkin kun sieltä tunnistaa joitain samoja piirteitä tai ilmeitä kuin omilla lapsilla :o)