Pientä keväthöyrähdyksen tuntua on jo ilmassa, sillä eihän tästä mene (toivon mukaan) kuin pari hullua kuukautta kun ollaan taas jo näissä näkymissä! Kävin naputtelemassa pienen tilauksen viherpeukuille, vähän jotain kukkasia ja hyötykasveja. Haaveissa siintää kunnon kukkapenkki takapihan puolelle, saappaat nähä josko sitä ihan intoutuis oikeesti jotain rakentaan ennenku kesä (eli työt) taas iskee täysillä päälle. Nythän sitä ois aikaa vaikka kuinka mutta menepä tuonne lumituiskuun metrin hankeen pihatöitä tekemään.. Malttaa, malttaaaargh..
tiistai 13. maaliskuuta 2018
tiistai 2. tammikuuta 2018
Viime kesää
Kesä käynnistyi h i t a a s t i . . . . . Vasta kesäkuun
alussa alkoi vähän väriä pihalla näkyä, melkein siihen astihan olikin
lumi maassa.. Mutta sieltä ne vaan pienet ponnisti, ja suuremmatkin.
Kesän mittaan kävi kuten monesti ennenkin, eli työt söi vapaa-ajan ja pihainnostuksen. Taisin jopa kerran koko kesän aikana kitkeä kaikki kukkapenkit läpi, plus tuon kellarinkaton, siinä sitä hommaa riittääkin, kaikki juolavehnät ja muut.. Paljon yritin myös siirtää kasveja kellarille, tyhjentää niitä väliaikaiskukkapenkkejä talon seinustoilta, että sitten joskus pääsee tekemään jotain pysyväisempiä ratkaisuja. Milloin se tapahtuu jos tapahtuu, sepä jää nähtäväksi.
Ahkera työnteko tuotti sentään tulosta, vihannespellolta saatiin paljon erilaista satoa ja elokuun loppupuolelta oltiin ruuan suhteen lähes omavaraisia pitkän aikaa. Nuoret omppupuutkin teki hyvin hedelmää, mutta eihän ne meinanneet ehtiä kypsyä ollenkaan. Uusi yritys ens kesänä. Satoa myös myytiin muutamissa toritapahtumissa sekä paikallisissa Reko-piireissä, ja kellariin varastoitiin paljon juureksia. Jäljellä on enää perunaa, muu sato on joko myyty tai käytetty tai pilaantunut. Pientä päänvaivaa aiheuttaa nyt tuo kellarin ilmanvaihto, se kun ei oikein toimi kun lunta on lähes metri (niinku täällä melkein joka talvi, ei tosin yleensä vielä tälleen vuodenvaihteessa..). Nyt puutarha uinuu syvää talviunta, ja toivottavasti jo huhtikuussa pääsen kurkistamaan ketä siellä lumipeiton alla piileekään.
tiistai 26. syyskuuta 2017
keskiviikko 6. syyskuuta 2017
maanantai 28. elokuuta 2017
Loppukesän värejä
Näinhän siinä tahtoo käydä, että kun marjakausi alkaa niin kaikki muut hommat jää.. Kuten puutarhastelu ja kuvien ottaminen. Vähän olen muistanut kameraa kuitenkin ulkoiluttaa tässä loppukesänkin aikana.
On mulla vähän tuoreempiakin kuvia, nämä parin viikon takaiset kuitenkin ensin. Sillon vielä oli ainakin kuvien perusteella oikein kesäisen aurinkoista, miten lämmintä lienee, sitäpä ei kuvat kerro. Jotain pientä väriläiskää on löytynyt kukkapenkeistä koko kesän ajan, kukkia ja ötököitäkin :o) Lapsenlapsi, melkein viis vee poimi lempivärejänsä pieneen kimppuun, mä en tiennytkään että mulla kasvaa tuota riesakelloa sikäli mikäli se on se..
On mulla vähän tuoreempiakin kuvia, nämä parin viikon takaiset kuitenkin ensin. Sillon vielä oli ainakin kuvien perusteella oikein kesäisen aurinkoista, miten lämmintä lienee, sitäpä ei kuvat kerro. Jotain pientä väriläiskää on löytynyt kukkapenkeistä koko kesän ajan, kukkia ja ötököitäkin :o) Lapsenlapsi, melkein viis vee poimi lempivärejänsä pieneen kimppuun, mä en tiennytkään että mulla kasvaa tuota riesakelloa sikäli mikäli se on se..
keskiviikko 19. heinäkuuta 2017
Parin viikon varrelta
Yleensä yritän olla tekemättä postauksia joissa on ihan hirrrmusti kuvia, mutta nyt on pakko, sillä parin viime viikon aikana on kukassa olleet monenlaiset kaunottaret ja kuvia on tullut otettua vaihteeksi vähän enemmän. Ja nyt on vettäkin tullut jonkin verran, niin kaikki kasvaa rehevämmin (myös rikat..)
tiistai 4. heinäkuuta 2017
Kukkaisaa
Tämän hetken yleisnäkymä pihaan tultaessa on aika..... vihreä. Täällä kun tätä lääniä on, niin eipä paljon nuo pienet kukkapiiperrykset näy mihinkään. Värikäslehtiset pensaat vähän paremmin. Mutta sitten pitääkin mennä lähemmäs näkemään kaikki kukkaset, kuten kylmänkukat jotka vieläkin hurmaavat kauneudellaan. Oih, nuo siemenpallerot!
Hieman jalompi syreeni on ihan viihtynyt ja vähän kasvanutkin vuosien varrella, mutta ei liian suureksi. Tykkään tuosta väristä, ja etenkin tuoksusta! Nämä etupihan kukkapenkkitsydeemit on vähän mietinnässä, kun pitäis kaikkiin tehdä järkevät rajaukset, ja laajentaakin niitä vois..
Vaikka onkin ollut viileähkö alkukesä, meillä on ollut tosi kuivaa. Märkää ilmaa vaan välillä, mutta eipä juuri sellasta kunnollista maahan asti sadetta. Sisäänkäyntipenkissä on hieno kukkayhdistelmä (sekin on syntynyt ihan vahingossa ja yrittämättä): nurmitädykettä ja lemmikkiä, sekä tummaa isotähtiputkeä, morsiusleinikkiä, ja taustalla kalliokieloja sekä tietenkin kiviaita rajaamassa penkkiä rytöistä. Mii laik!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















































