Jos olisin ollut äitienpäivänä omassa puutarhassa tiirailemassa kukkia, olisin saattanut nähdä kukkivan valkovuokon jo silloin. Se olisikin ollut melkoinen ihme! Kuvat on maanantailta, jolloin olen viimeksi omassa pihassa kierrellyt. Maanantaina valkovuokkoja olikin sitten jo useampia auki tai ihan siinä hilikulla. Muuallavietetyn viikonlopun jälkeen pihalta löytyi muitakin tulokkaita. Kaunokaiset on oikeastaan aukaisseet ensimmäiset kukkansa jo aikaisemmin, nyt kukkii ihan täysillä.
Mummi sanoi omalla pihallaan, että ota nyt ihan mitä vaan kukkia haluat. Ja olisin ottanutkin, ellei autossa olisi ollut viisi ihmistä plus kaksi koiraa, kalastusvehkeet ja paljon muuta. Pieniä palasia parhaillaankukkivaa kevätkaihonkukkaa sain mahdutettua mukaan, sekä pari komealupiinin tainta ja yhden mustasilmäsusannan.
Omalla pihalla pyöriessä silmiin osui yksi maanrajasta kurkkiva hajusintti. Mutta missä ihmeessä kaikki sen kaverit luuraa? Näitä piti olla kuusi tai jopa yhdeksän, eikä ainakaan vielä näy merkkejä kuin tästä yhdestä. Ehkä se jo kukkii tänä iltana kun pääsen sitä taas moikkaamaan..
Kaunis punareunainen mysteeriruusuke löytyi myös yksin penkinreunalta. Jännä nähdä mikähän tämä oikein on..
2 kommenttia:
Kaunokaiset on söpöjä. Niitä minulla ei ole. Sen sijaan kevätkaihonkukkani availee nyt nuppujaan. Omat hajusinttini eivät koskaan nousseet. Toivottavasti tuo saa kaverin vielä rinnalleen ettei ihan yssikseen tarvitse kaunistaa ympäristöä.
Kevät on täynnä pieniä ihmeitä ja odotusta:)
Lähetä kommentti