maanantai 8. elokuuta 2011

Iloa ja surua


Satupuutarhasta tupsahti herkullinen tunnustus, ihka ensimmäinen tänne puutarhablogiini. Kiitos paljon Satu! Tunnustuksessa pitää vastata vaikeisiin kysymyksiin..

1. Lempiväri? - Niitä on monia.. Kukissa käy kaikki värit, eniten huomaan vierastavani kirkkaankeltaisia ja ihan valkoisia kukkia, vaikka kyllä niitäkin pihasta löytyy. Jos oikeesti pitää keksiä joku väri joka tökkii, ehkä se on se mummon alushousujen väri, persikka, lohenpunainen, mikä onkaan.. Ehkä kaikkein omimmilta tuntuu sävyt vaaleanpunaisesta tummanviolettiin, ne on ihan pikkasen yli muiden.

2. Lempiruoka? - Tämä onkin vaikea.. Tykkään hirveesti salaateista ja yleensäkin kaikista tuoreista. Lempiruuaksi voisin vaikka väittää ratatouillea tsatsikin kera, tai salaattia johon tulee jääsalaattia, kurkkua, paprikaa, hunajamelonia, fetajuustoa ja suolapähkinöitä. Omnomnom..

3. Mihin haluaisit matkustaa? - Vaikka minne.. Gotlantiin, Ranskan maaseudulle, Unkariin, Puolaan, Sloveniaan, Mallorcalle, vielä kerran Uuteen-Seelantiin.. Oikeesti viihdyn tosi hyvin kotona ja varsinkin pihalla, enkä malta kesällä olla kotoa pois montaakaan päivää.

Tunnustus kuuluu ojentaa eteenpäin kolmeen blogiin. Päätin tällä kertaa tarjota herkkumuffinssit näihin blogeihin, joista löytyy ihania kuvia, kukkia ja joistain kissojakin:



Ja sitten se suru: meidän pihakissa on poissa..

7 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Lämmin kiitos tunnustuksesta, mutta voi surku teidän kisua. Kissakaverin poistuminen jättää paljon kokoaan suuremman aukon ihmisten elämään.

Tuija kirjoitti...

Voi surua, mikä hänelle tuli, onnettomuus, sairaus? On se vaan iso aukko aina kun lemmikki siirtyy autuaammille metsästysmaille, itse jo neljä koiraa sinne saattaneena.

Tsemppiä ja onnea tunnustuksesta.

Kaikesta huolimatta, aurinkoista elokuun jatkoa.

Geranium kirjoitti...

Oivoi, lemmikin kuolema on tosi surullista :( Onneksi jää ihania valokuvia, joiden äärellä voi muistella hauskoja sattumuksia - näin muistelen monta vuotta sitten kuollutta koiraani.

Iloisempaa elokuun jatkoa!

Riikka kirjoitti...

Kiitos tunnustuksesta, lämmittää kovin mieltäni.
Ja niin kovin harmittaa tuo rakkaan kissasi kohtalo..

trina kirjoitti...

Kiitos herkullisesta tunnustuksesta :)

Perheenjäsenen menetys on aina suuri suru. Kauniin harmaa nöpönenä hän näyttää olleen.

Satu kirjoitti...

Onpa todella ikävä tuo lemmikin poismeno! Onneksi on mukavat muistot.
Jemmaan sulle niitä Nora Barlow:n siemeniä. Niitä kyllä on yli omien tarpeiden :)

Tiina kirjoitti...

Voi,olen niin pahoillani:( On kertakaikkisen kamalaa menettää rakas lemmikki,joka on kuin perheenjäsen.Teidän harmaa söpöliini muistuttaa kovasti meidän vuosia sitten edesmennyttä Baron-kissaa,väritys on juuri samaa sävyä,Baronilla oli lisäksi valkea pilkku leuan alla.
Lohtuhali täältä,tuommoinen suru on vielä tuoreessa muistissa...:(