Vaikeita kysymyksiä

Hmmm.. Olen mielenkiinnolla lueskellut puutarhabloginpitäjien kertomuksia lempikasveistaan ja puutarhafilosofiastaan sekä siitä, kuinka puutarhainnostus on syntynyt, ja samalla pienesti miettinyt mitä itse vastaisin jos noin vaikeita kysyttäisiin. Ja nyt sitten Geranium kysyi.. Lähetti upeasta Tontti 559m2 -blogistaan kauniin kuvan kera kauniiden sanojen, ja mukana ne vaikeat kysymykset.. Kiitos kivasta haasteesta!

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Puutarhainnostus alkoi kaksikymmentä vuotta sitten kun näin ensimmäistä kertaa anopin kasvimaan ja kukkapenkit. Sitä ennen en ollut osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa mitään vihreää kohtaan, mutta kun omin silmin näki että joku osaa kasvattaa syötävää ja kukkia, se teki lähtemättömän vaikutuksen. Sitten keksin hakea puutarhakouluun, ja sen jälkeen pääsin mylläämään omalle omakotipihalle. Yhdeksän vuoden uurastuksen jälkeen piha oli ääriään myöten täynnä, ja täytyi siirtyä suuremmalle tontille :o) Puutarhasta tuli elämäni intohimo. Kun kolmisen vuotta sitten aloin kirjoitella blogia, melkein heti tajusin, että puutarha ansaitsee kokonaan oman blogin, jota voin käyttää päiväkirjana, muistilappuna, valokuvakansiona jne.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisen, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Vielä en ole kohdannut sellaista kasvia, josta en tykkäisi. Lempikasveja on monet perennat, sekä satoa tuottavat hyötykasvit. Ei niiden tarvi olla mitenkään erikoisia tai harvinaisia, lempparikukiksi voisin mainita vaikkapa skillat, sinivuokot, isotähtiputket, kerrotut akileijat, laukat, punahatut, unikot, törmäkukat jne. Iloitsen myös jokaikisestä hedelmäpuusta joka talven jälkeen jaksaa taas herätä henkiin, ja varsinkin niistä joiden talvehtiminen täällä pohjoisessa ei ole niin itsestäänselvää.

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Vaikee, vaikee.. Oikeastaan voisin sanoa, että puutarhanhoidon tarkoitus on olla jotain aivan muuta kuin rankkaa työleiriä. Mulle se on sellaista puutarhapuuhastelua, puutarhastelua. Allekirjoitan täysin sanonnan "Kun hoidat puutarhaa, puutarha hoitaa sinua." Kesäaikaan voisin asua pihalla, tonkia multaa, ihmetellä kukkia, ja unohtaa sellaiset pikkuseikat kuin syömisen ja nukkumisen, tai sen että lapsetkin tarvitsee ruokaa.. Raja tulee yleensä vastaan juhannuksen aikoihin. Näinä nykykesinä maanviljelys vie ison osan kesän ajasta ja energiasta, joten puutarhastelua oikeasti tarvitaan vastapainoksi. On hirveän helpottavaa tietää, ettei puutarha ole koskaan valmis. Se on matka, prosessi, joka elää koko ajan ja antaa niin paljon.