torstai 12. heinäkuuta 2012

Oransseja

 Tykkään:





En niinkään:


Tykkääkkö nää?

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Puolivilli

 


Pihan ainoa alkuperäinen kukkapenkki syreenien juurella hopeapajun alla on nyt just sopivasti puolivilli. Alun raivokkaan raivauksen jälkeen paikalta löytyi keltainen päivänlilja, ja nyt kyllä näyttää siltä että värillisesti just se on se joka ei sovi joukkoon.. Hempeitä pastellikukkia olen yrittänyt suosia tässä penkissä, ja keltainen ei kerrassaan niiden joukkoon käy. Vettä on tullut tänä kesänä ilmeisesti sitten tarpeeksi, ja melkein kaikki on kasvaneet iiisoiksi pensaiden kainalossa puolivarjossa. Kurjenpolvet oli melkein metrisiä, akileijatkin huitelee korkeuksissa. Sormustinkukkien viehkeitä kukkavanoja on ilmaantunut sinne tänne, ja lisää odotellaan tulevina vuosina. Ainoastaan pionit on vähän pienen ja raukan näköisiä, vaikkakin nuppuja on enemmän kuin ikinä aiemmin. Täytyykin pelastaa ne vähän parempaan ja tilavampaan paikkaan, heti kun jne.. Mutta kyllä tuo ensimmäinen aukeamassa oleva pioni jaksaa kuitenkin tuoksua huumaavasti, ja näyttää nupuista olevan vähän erivärisiäkin kukkia tulossa, jiihaa!

torstai 5. heinäkuuta 2012

Taimitarha :o)


Näyttää taas ihan siltä että joku on innostunut hankkimaan "vähän" taimia ilman että on mitään tietoa mihin heidät lopulta kaivaa.. Ja kun ei vieläkään saa yhtään kaivaa, niin siinäpähän vielä jonkun aikaa odottelevat yhdessä läjässä kaikki uudemmat ja vanhemmat heräteostokset. Kyllä ne hetken purkeissa pärjää kunhan muistaa välillä nakata vettä niskaan, varsinkin nyt kun näyttää että on himpun poutaisempi jakso meneillään. Viimeksi tänään käväisin kylällä katsastamassa pihaputiikin tarjonnan, ja sieltä oli ihan pakko tuoda kotiin ihana sininen herttapipo ja vähän muutakin.

Perennoja enimmäkseen ovat mun heräteostokset, puuvartisia on tässä joukossa ainoastaan naapurista saadut pari vähän erikoisempaa syreeniä, yksi kanadanatsalea sekä punalehtinen heisiangervo Lady in Red. Leidi jaksaa oikein kukkiakin purkissa. Kukat on oikein kauniit, tuollaiset lehtien sävyyn sopivat vähän vaaleanpunertavat, niistä tulee sitten sellaiset kivat helisevät heisiangervon hedelmystöt.



Mikäs se on asuessa melkein taimitarhalla! Osuvan kyltin sain kerran lahjaksi, kiitos vielä!

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Barlowin perhe


Niin. Olenko joskus kertonut että tykkään hulluna kerrottukukkaisista akileijoista? Erityisesti näistä joissa ei ole niitä kannuksia vai mitä joutsenenkauloja ovatkaan. Liekö kaikki sellaiset sitten joitain Barloweita, enpäs tiedä, mutta tässä joukossa heitä ainakin on useampia. On mustaa ja sinistä ja valkoista, ja sitten nuo hurmaavan ihanat sisarukset Nora ja Christa. Ja taitaa näitä olla olemassa enemmänkin kuin vain nämä, ainakin sellainen viininpunainen vilahti jossain blogissa. Täytyykin alkaa tutkiskelemaan asiaa ja metsästelemään puuttuvia. Olisipas upea näky jos jossain kukkapenkissä olisi oikein paljon erilaisia näitä. Onhan tuossa toki jo jonkunlainen kokoelma, täytynee Christakin muuttaa muiden seuraan, se raukka asuu yksin viereisessä penkissä.



Tässä vielä lähempi kuva siitä kauanodotetusta vihreäkukkaisesta tulppaanista (muistaakseni Evergreen). On aika tanakka ja korkea, kukkii myöhään ja toosi pitkään (ainakin näillä keleillä) ja sopii oikein hyvin kirjavalehtisen kanukan, ranskantulikukan ja akileijojen seuraan. Osassa kukista on hauskasti punertavat terälehtien reunat, onkin paljon kivempi kuin kokonaan vihreä kukka. Toivotaan pitkää ikää heillekin!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Ompputarha II



Tänään meille muutti seitsemän omenapuuta: Kainuun Huvitus, Kersti, Saksan Sokeri, Oulun Jätti, Wilman Punainen, Kunnaksen Kaneli ja Iso Vihree. Kukaan niistä ei ole kääpiöpuu, joten jätettiin niille jokaiselle iiisosti tilaa kasvaa suuriksi. Työnjohdollisissa tehtävissä omppupuiden istutusta vahtimassa meni reilu kolme tuntia. Sää oli pilvipoutainen ja lämpötila kymmenen asteen nurkilla. En tuntenut itseäni yhtään ylipukeutuneeksi toppahousuissa ja villalapasissa.. Mutta voi kuinka hienoa: siinä ne puut nyt nököttää mäessä tienvarressa. Niin on kaikki ku pitääkin tukikeppejä myöten. Ehkä vielä ne myyräsuojat tuonne tyvelle voisi asentaa sekä sitoa puut tukikeppeihin. Muutaman vuoden päästä meillä on upea omenakujanne (vai voiko sitä kujanteeksi sanoa jos on vain yhdellä puolen tietä?), sekä sen vieressä pisteaita ja koko tien pituinen "niittykukkapenkki" - oottakaapas vaan!

Tuntuu että oishan sitä voinu samoilla tulilla istuttaa ne kolmesta viiteen päärynääkin jotka odottavat pääsyä talon taakse tien varteen, mutta oon kyllä niiiiiin ytimiä myöten jäässä ettei millään kykene. Ja luulen että istuttajallakin on selkä jo rasittunut yhden päivän tarpeiksi, joten jätetään suosiolla vaikka huomiseen. Niin ja tulihan sitä omppupuutarhalta vähän muutakin istutettavaa ostettua, niillekin pitää paikat keksiä ja tehdä, voi mua.. Onneksi olivat luomutaimet niin turkasen kalliita että raja oli pakko vetää johonkin. Ehtii tänä kesänä tehdä jotain muutakin kuin istutella taimia..

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Pari tuttua ja yks outo


Say hello to Christa Barlow! Christa on ehkä kaikista tähän asti tapaamistani akileijoista kaunein. Aika monta kukkaa on yksi parivuotias taimi saanut kehitettyä, mutta paljon on vielä vara runsastua moniin muihin akileijoihin verrattuna.

(Höh kun ei lähikuvien ottaminen onnistu kun ei saa laittaa mahaa kyttyrälle..)

Ja mikä se onkaan tämä herkkuherkku.. Aika huikean hieno yhdistelmä: ihanan vaaleansininen matala iiris (kukahan lie..) purppurakeijunkukan ja rönsyakankaalen vieressä. Täytyy olla tyytyväinen että ihan vahingossa tulee suunniteltua näitä niin hienoja kokonaisuuksia, ettei niitä osaisi edes suunnitella jos tarkoituksella yrittäisi.



Ja sitten tämän kesän seuraava mysteerikukka. Mikä on ihan matala keltakukkainen kukka, jolla on hopeisenvihreät pienet pihlajanlehdennäköiset lehdet??

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Reuhahdus




Joka paikassa on hirrween vihreää ja rehevää, kukkeaakin. On käynyt ryöpsähdys ja reuhahdus. Mutta: nyt ei saa kitkeä, ei saa leikata nurmikkoa, ei saa myöriä ja myllätä seuraavaan melkein neljään viikkoon. Ja se on lääkärin määräys, joten toteltava kait on. Nurmikonleikkaajia löytyisi ehkä muistakin, kunhan nuo puolisääreen yltävät kasvustot joskus kuivuu niin paljon että leikkurilla voi ajella.

Viljelyksetkin saavat pärjätä omillaan. Mansikan rivivälit villiintyy, penkit odottaa kitkemistä. Vattumaalle olisi rakennettava rivivälit, eli kivet pois, mullan tasoitus ja rivivälikasvien kylvö. Ja yksi vatturivi on vielä istuttamattakin. Viiniköynnöksille on penkit vedetty, seuraavaksi pääsee istutushommiin - kunhan pääsee - ja kankaan laittoon. Omppurivejäkin on alettu kattamaan kankaalla, homma on vaan pahasti kesken. Lisää omppuja + muita puita on varattu, pitää käydä hakemassa, istuttaa, samoin uudet päärynäpuut jajaja.. Onhan hommaa. Onneksi saan Miehen tekemään edes joitain noista viljelypuolen hommista.

Kasvihuoneeseen on kasvanut katto. Paprikat on istutettu ja muutama tomaatti. Vielä olisi kurkut, melonit, loput tomaatit ynnä muut odottelemassa että joku poraa ämpäreihin reikiä. Se ei liene liian raskasta hommaa sairaslomalaiselle?

Onkohan jo liian myöhäistä kylvää porkkanaa?