Ulkona

Uskomatonta, mutta kevät näyttää olevan pidemmällä kuin viime vuonna tähän aikaan. Pihan näköjään aurinkoisin kohta aarreaitan takana on jo melkein täysin lumeton. Siltikään ei näy lumikelloja eikä muitakaan kevätkukkijoita, höh, jotain meni varmaankin syksyllä vikaan. Täytyy muistaa ensi syksynä istuttaa sipulikukkia tähän kohti vieläkin paljon enemmän. Jotain vihreää vaahteranlehtien seasta kuitenkin jo pilkistää: kurjenmiekan lehtiä, pienenpieniä nokkosen alkuja sekä tuhansittain vaahteranituja. Nyt vaan purkittelemaan siemeniä, ja pian meillä on oikea vaahterametsä :o)


Etupihan puoleltakin lumet on jo paikoin nurmikolta sulaneet vaahterakoivun juurelta alkaen. Kanalalle johtava polku näyttää pysyvän pitkään lumen peitossa. Mitään varsinaisia kukkasia nurmikolla ei olekaan, joten ei haittaa vaikka lumipeite pitkään viipyisikin. Lumien sulettua nurmikko tietty kuivahtaa helpommin niin pääsen haravointihommiin. Ihan kuin aikoisin koko nurmikentän haravoida - en tosiaankaan..


Iloisen yllätyksen kohtasin aamuaurinkopenkissä, sillä sielläkin on maata tullut näkyviin, ja pian alkaa kaikenlaista vihreääkin puskemaan esiin. Tällä hetkellä penkin ainoat "kakkarat" on sellaisia ruskeita, täytyy niitä heitellä tuonne puskien kätköihin.. Betonimalja, joka eilen vähän hangesta pilkisteli, on tänään tullut kokonaan esiin, vieläpä ehjänä. Kyllä ne kukatkin sieltä pian..


Ihanaa kun pihalla pääsee jo etenemään ilman lumikenkiä. Pikainen vilkaisu luumujen ja kultasateen silmuihin pitää vielä toivoa yllä että molemmat olisivat hengissä viime talven jäljiltä. Jos näin tosiaan on, niin ehkäpä uskallan alkaa haaveilemaan myös vähän aremmista kasveista..