Muistatteko vielä sen hirsistä kyhätyn oikean kukkapenkin, joka majailee meidän keittiön ikkunan alla? Sain sen alkukesästä mukavasti täytettyä omalta pihalta siirretyillä sekä uusilla perennoilla. Kaikkee kaunista ja ihanaa.
Se näytti oikein nätiltä, värit kävi tosi hyvin yhteen ja taimet alkoi jo mukavasti rehevöityä. Kolme ensimmäistä kuvaa on jostain kesä-heinäkuun vaihteesta.
Tässä uusimmassa kuvassa on näkymä, joka odotti kun tänään tulin kotiin oltuani kaksi päivää pois kotoa ja jätettyäni nuorison huolehtimaan elukoista.. Koira/t on käyttäny kukkapenkkiä petinä, ja petihän täytyy aina kuopia sopivaksi ennen kuin siihen voi kellahtaa nokosille :o(
No, nämä sentään (toivottavsti, edes osa) kasvaa takas.. Tuhoa oli pihassa muutakin: lintukoira oli päässyt karkaamaan kanatarhaan ja tappanut yhden kanan :o( Minkäpä sitä luontokappale vaistoilleen voi. On siinä varmasti ollut nuorisolla hommaa saada koira takaisin liekaan.
6 kommenttia:
Voi harmi kukkapenkkiäsi, kyllä muakin olis harmittanut suuresti!!
Muistan oikein hyvin tuon kukkapenkkisi, joka odotteli pitkään uusia asukkeja.
Otan osaa! Takaiskuja tulee aina silloin tällöin.
Meillä on kolme koiraa ja viisi kissaa, jotka joutuivat sisäkissoiksi, kun muutimme uuteen kotiimme 1,5 vuotta sitten. Kuvittelin innoissani, että nyt saan viimeinkin kissavapaan puutarhan, jossa siemenrivit pysyvät suorina, taimet ehjinä, eikä pissakuoppia ilmesty keskelle kasvimaata. Mitä vielä! Rajanaapureiden yhteensä kuusi kissaa huolehtii kyllä suvereenisti tuhotöistä.
Otan osaa. Otukset ovat ihania, mutta niin ovat kukat ja vihanneksetkin. Harmi kyllä, niiden rinnakkainelo ei aina suju saumattomasti.
No voi harmi kukkia ja kanaa :( Jos jotain myönteistä tilanteesta kaivelisi, niin hyvä, että tuhot teki oma luontokappale, eikä esim. joku kaksijalkainen ohikulkija silkkaa piruuttaan tms.
Kasvit tulevat varmasti takaisin entistä ehompana viimeistään ensi keväänä, siihen uskomme.
Ja hieno penkki tuo tosiaan oli/on :)
Kuulostaa hyvin tutulta. meidän koiruus onnistuu joka vuosi tekemään poteron johonkin kukkapenkeistäni. rakkaimmat ja tärkeimmät kohdat joudun verkottamaan aidalla. Mikä on ruman näköinen mutta ei niin kamala kuin neliön kokoinen ja 40 cm syvä monttu perennapenkissä.. Myös lasten kasvilavan aitaan varmuuden vuoksi joka vuosi.
Onneksi kasvit ovat sitkeitä. Kyllä ne sieltä nousevat :)
Sinulle olisi tunnustus blogissani, käyhän hakemassa :)
Lähetä kommentti