Sanoinkuvaamattoman huumaava tuoksu leijuu pihamaalla. Se ei ole kokonaan lähtöisin tuomista, seassa on ehkä vaahteraa, narsissia, orvokkia, mitä kaikkea! Äänimaailmakin on muutunut linnunlurituksesta pörinään ja surinaan. Vaahteroissa käy kova kuhina, ihan kuin naapurustossa olisi moottoriurheilukeskus.. Tämä ääni ei kuitenkaan häiritse yhtään.
Tuomi on yksi lempipuistani. Mummulan pihalla kasvoi iso ja vankka tuomi, joka toimi meidän kiipeilypuuna. Ja rannassa toinen, yhtä iso ja komea. Tuomenkukan opin tuntemaan, ja sen päätähuumaavan tuoksun. (Mutta sisälle kukkia ei kannata tuoda, tullee pää kippeeksi..) Maahantippuvat terälehdet on kuin lunta, talvi keskellä kesää.
Edellisellä pihalla kasvoi myös tuomia. Pieniä, mutta kukkivia kuitenkin. Täällä meinasi tulla harmistus etteikö tuomea pihassa olekaan. Paikkaakin jo vähän katselin, ja mietin olisiko purppuratuomi tai tuohituomi yhtä komeita ja hyväntuoksuisia. Mutta onneksi näitä on! Ainakin neljä kukkivaa puuta, ja paljon myös poikasia! Tuomentuoksusta alkaa kesä. Tuoksuttelemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti